Dead Space

Dead Space
(Xbox 360 -versio)

Dead Space on velkaa yhtä paljon The Thingille (1982) kuin Alien-sarjalle. Paljon kehutussa kauhupelissä pelaaja astuu tuppisuun Isaac Clarkin saappaisiin, kun hän saapuu työryhmänsä kanssa palauttamaan yhteyttä vaienneeseen kaivosalukseen USG Ishimuraan. Aluksella ei tietysti kaikki ole kohdallaan ja pian joukko saakin taistella henkensä puolesta henkiinheränneitä ruumiita ja avaruusmörkkejä vastaan.

Dead Space ei ole vaikeustasoltaan erityisen haastava (paitsi vaikeimmalla vaikeusasteella), mikä on pieni ongelma tunnelman kannalta. Esimerkiksi Resident Evil -pelien tunnelma muodostuu usein juuri tiukoista tilanteista ja vähäisistä varusteista. Dead Space tavoittaa paikoin kauhutunnelman osuvasti, mutta ennalta-arvattavat ja käsikirjoitetut säikäytykset eivät lopulta ole kovinkaan pelottavia. Silent Hill -sarjan tunnelmiin peli ei yllä.

Peli on täysin lineaarinen, eikä edes yksittäisiin ongelmanratkaisutehtäviin ole kuin yksi suoritustapa. Mainitut ongelmanratkaisut ovat milloin minkäkin osan tai tavaran hakemista, eikä löysästi kirjoitettu tarina juuri motivoi tehtäviä suorittamaan. Asemalle saapumisen jälkeen ryhmä kohtaa vastoinkäymisen toisensa perään ja kahdestatoista tasosta vasta viimeisellä kahdella tarina tuntuu jollakin tapaa etenevän.

Kaikkein toimivin elementti pelissä ovat Clarkin ja muiden ryhmän jäsenten kokemat yliluonnolliset ilmiöt. Clark näkee jatkuvasti välähdyksiä vaimostaan, jonka pitäisi olla yhä aluksella. Vaimo löytyykin lopulta, mutta ketään tuskin yllättää, ettei kaikki olekaan sitä miltä vaikuttaa.

Dead Space on graafisesti kaunis ja miellyttävä pelata, vaikka pelihahmon ohjaustuntuma onkin tahmea kuin siirapissa kävelisi. Kentät ovat enimmäkseen tympeitä ja vain painovoimattomassa tapahtuvat kohtaukset ovat todella mielenkiintoisia. Olisi tosin hauska päästä käyttämään painovoimattomuutta laajemminkin hyväksi, kuin vain kävelemällä seinillä ja liukumalla suoraan vastakkaiseen seinään.

Ainakin Xbox-version achievementit ovat enimmäkseen helpommasta päästä ja pelistä saa mukavasti gamerscorea pienellä vaivalla. Ainoastaan kaikkien varusteiden päivittäminen on työläs tehtävä: päivittämiseen tarvittavat powernodet ovat harvassa ja kalliita ostaa.

Dead Space on lopulta myös kovin lyhyt peli, vaikka itseään toistavat tehtävät ehtivätkin puolivälissä tylsistyttää. Isaac Clarken kasvot näytetään vasta aivan pelin lopussa ja hänen ääntään ei kuulla lainkaan. Tällä ilmeisesti pyritään mahdollisimman samaistuttavaan hahmoon GTA III:n (2001) tapaan, mutta se johtaa helposti välinpitämättömään suhtautumiseen, eikä päähenkilöiden selviytyminen kiinnosta enää lainkaan. Tekemällä päähenkilöstä kunnollisen henkilöhahmon olisi pelikokemus paljon elävämpi.

Dead Space on passelia peliviihdettä scifin ja kauhun ystäville, mutta mitään sen kummempaa siltä on turha odottaa. Onttoa ja kliseistä tarinaa on yritetty syventää animoitujen sarjakuvien ja Dead Space: Downfall -animaatioelokuvan muodossa. 2011 julkaistu Dead Space 2 jatkaa tarinaa suoraan siitä, mihin se edeltäjässä jäi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s