Cemetery Junction
(Iso-Britannia, 2010)

The Office ja Extras -sarjojen mestarikaksikko Ricky Gervais ja Stephen Merchant ovat tällä kertaa tuoreen Cemetery Junction -elokuvan puikoissa. Koska mainitut sarjat ovat 2000-luvun parasta komediaa, olivat odotukset korkealla Gervaisin ja Merchantin elokuvatöiden suhteen.

Cemetery Juction sijoittuu samannimiseen lähiöön vuonna 1973. Keskiössä ovat kaverukset Freddie (Christian Cooke) ja Bruce (Tom Hughes), jotka kamppailevat parikymppisten ongelman kanssa: mitä tehdä elämässä? Freddie on saanut pestin vakuutusmyyjänä, mutta Bruce ei vaivaudu edes yrittämään. Freddien perhe on kaikkea muuta kuin kannustava ja Brucen isä taas istuu työkyvyttömänä kotisohvalla.

Cemetery Junctionin lähtökohdat ovat masentavat ja suurin osa elokuvan komediasta syntyykin päähenkilöiden keskusteluista. Ne eivät kuitenkaan ole yhtä terävää laatua kuin vaikkapa Extrasissa.

Muissa rooleissa nähdään nimekkäitä näyttelijöitä: Freddien pomona on Ralph Fiennes, tämän vaimona Emily Watson ja heidän tytärtään esittää Felicity Jones. Lisäksi Gervais itse esittää Freddien isää ja myös Merchant tekee parin repliikin cameon.

Freddie tietysti rakastuu pomon tyttäreen, joka on tietysti menossa naimisiin vakuutusyhtiön itsekeskeisimmän ääliön kanssa. Puolivälin tienoilla elokuva muuttuukin rakenteeltaan romanttiseksi komediaksi, eikä siitä enää nouse.

Cemetery Junction vaikuttaa kompromissilta, jossa hyvä idea ja loistavat näyttelijät on alistettu myyvään formaattiin. Elokuva alkaa käsitellä työväenluokan ongelmia ja sosiaalisen kuilun ylittämistä, sekä vapautta ja identiteettiä, mutta painavat aiheet jäävät lopulta pintapuolisiksi. Loppuratkaisu on tyylilajin mukainen ja esitetyt ongelmat lakaistaan maton alle.

Elokuva on kuitenkin viihdyttävä ja mukaansatempaava. Päähenkilöiden kaveri Snork (Jack Doolan) on hauska koominen sivuhahmo ja Ralph Fiennes on juuri niin inhottava kuin osaa. Keskivaiheen juhlakohtaus on huvittava, ja bändiä johtava koomikko Matthew Holness on aina ilo nähdä.

Cemetery Junction olisi kaivannut lisää pituutta, enemmän henkilöhahmojen kehittelyä ja esiin nostettujen aiheiden perusteellista käsittelyä. Tällaisenaan elokuva on vain ”ihan kiva”, eikä sitä todennäköisesti tulla muistamaan.