R&A ’11: Arirang

Arirang

(Etelä-Korea 2011)

Kim Ki-duk varmaankin maailman tunnetuin etelä-korealainen ohjaaja, ja hänen voimakkaita taide-elokuviaan on julkaistu ja esitetty myös Suomessa. Tuorein elokuva Arirang palkittiin Cannesin elokuvafestivaaleilla Un Certain Regard -kunniamaininnalla, eikä olekaan kyse aivan mistä tahansa elokuvasta.

”Arirang” on Kim Ki-dukin itsensä mukaan kiinaa ja tarkoittaa jonkinlaista itsensä kohtaamista, joka on kuitenkin paikka – ehkäpä vuori? Vuodesta 2008 Kim on asunut syrjäisessä mökissä ja vältellyt yhteyttä ulkomaailmaan. Seuranaan hänellä oli vain kissansa. Jossakin kohtaa eristätynyt ohjaaja päätti alkaa dokumentoimaan yksinoloaan ja hankkia digitaalisen videokameran. Arirang on tuon itsereflektiivisen ajanjakson kuvamateriaalin lopputulos.

Elokuva saattaa osoittautua monelle katsojalle haasteelliseksi, sillä kuvaa ja ääntä ei ole käsitelty juuri lainkaan, musiikkia ei ole ja monessa kohtauksessa on kuultavissa vain kameran mikistä lähtevä sirinä.

Elokuvan ensimmäisenä yönä Kim herää koputukseen mökkinsä ovella. Hän kömpii teltastaan, jossa hän nukkuu mökin kylmyydestä johtuen, ja rientää avaamaan ovea, mutta ulkona ei ole ketään. Koputus toistuu ja taaskaan ei ketään. Kolmannella kerralla ohjaaja jo osaa odottaa koputusta, mutta vieläkään ulkona ei ole ketään. Konventionaalisessa elokuvassa tästä alkaisi tarina, mutta ei Arirangissa. Koputtelu ei johda mihinkään ja Kim saattaa olla tehnyt sen vaikka itse, omaksi huvikseen.

Tuo kohtaus korostaa Arirangin epäelokuvallisuutta: siinä ei ole oikeastaan tarinaa, eikä edes ohjaajan pohdiskelussa tapahdu mitään muutosta. Ensimmäiset 20 minuuttia vallitsee hiljaisuus, mutta kun Kim viimein aloittaa tilityksensä, on hän äänessä miltein elokuvan loppuun saakka.

Arirangia edeltäneen Dream-elokuvan (2008) kuvauksissa oli sattua onnettomuus ja ilmeisesti yksi näyttelijöistä olisi voinut loukkaantua tai kuolla. Tuo tapaus, sekä apulaisohjaajien lähtö paremmille markkinoille, vaikuttaa järkyttäneen Kimin mieltä ja siksi hän omasta mielestään on vetäytynyt mökkiin. Kysymys kuuluukin: mitä nyt?

Arirangin edetessä Kim muun muassa haastattelee itseään, keskustelee varjonsa kanssa, ryyppää yksinäisyydessään, laulaa humalassa ja katselee itkien vanhoja elokuviaan. Katsoja alkaa kuitenkin pikkuhiljaa kyseenalaistaa elokuvan dokumentaarista uskottavuutta. Kim itsekin toteaa ”näyttelevänsä” kameralle. Loppupuolella hän kaiken lisäksi ajaa takaisin sivistyksen pariin ”kostamaan” häntä loukanneille kunnostamallaan pistoolilla. Mitään ei kuitenkaan näytetä ja tapahtumat esittäytyvät lähinnä koomisina.

Arirang on yllättävän viihdyttävä ja riittävän lyhyt kokeilu, joka ärsyttää ja mietityttää sopivassa suhteessa. Se on elokuva, joka jää varmasti katsojansa mieleen. Erityisen suositeltava Kim Ki-dukin kriisielokuva on luoville ihmisille – onhan Kimillä ”director’s block”, kuten hän itsekin sanoo.

Advertisements

One comment

  1. Päivitysilmoitus: Pietà | Obskuuri.net

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s