(Yhdysvallat, 2016)

DC Comicsin ikoniset hahmot lyövät nyrkit vastakkain Zack Snyderin hapuilevassa supersankarileffassa, joka ei yllä Marvelin elokuvien tasolle.

Batman v Superman: Dawn of Justice on suoraa jatkoa vuoden 2013 Man of Steelille, ja samalla se nimensä mukaisesti alkaa pohjustaa DC Comicsin Justice Leaguen järjestäytymistä valkokankaalla. Elokuva palaa aluksi Man of Steelin loppurymistelyihin, kun Bruce Wayne (Ben Affleck) saapuu keskelle tuhoutuvaa Metropolista. Siviilipukuinen Batman saa näin ensikosketuksensa Supermaniin (Henry Cavill) ja vakuuttuu siitä, että Kryptonin poika on vakava uhka ihmiskunnalle.

Puolitoista vuotta myöhemmin Teräsmies pelastaa Lois Lanen (Amy Adams) Pohjois-Afrikassa ja nousee jälleen julkisen keskustelun kohteeksi. Kysymystä siitä, millä oikeuksilla Superman saa maailmassa rellestää, käsitellään mediassa ja Yhdysvaltain hallinnossa asti. Samaan aikaan Teräsmiehen tuleva arkkivihollinen Lex Luthor (Jesse Eisenberg) tutustuttaa siviilipukuiset supersankarit toisiinsa, ja onnistuu kaikessa hiljaisuudessa paikantamaan tarpeeksi ison köntin kryptoniittia, että siitä voisi tehdä aseen Teräsmiestä vastaan.

Batman v Supermanissa on nimestään huolimatta kyse enemmän Teräsmiehestä kuin Batmanista, ja jälkimmäinen jääkin kaksikosta pienempään osaan. Affleck ei tee varsinaisesti huonoa työtä Lepakkomiehen roolissa, mutta hän jää enemmänkin synkisteleväksi hahmoksi, siinä missä miljonääriplayboyn imagoa ylläpitävä Bruce Wayne jää lähes näkemättä.

Elokuvan suurimmat ongelmat ovat puuduttava pituus ja tylsät toimintakohtaukset. Alkupuolella supersankaruuden eettisiä kysymyksiä käsitellään melko kiinnostavasti ja tarinastakin löytyy jännitettä, mutta kun päästään toiminnalliseen loppuosaan, lässähtää tunnelma kuin pieleen mennyt kakku. Tässä näkyvät Snyderin puutteet ohjaajana, mutta myös Chris Terrion ja David S. Goyerin käsikirjoituksen heikkoudet.

Dawn of Justiceen on selvästi yritetty tunkea liikaa materiaalia, mikä johtaa siihen, että elokuva poukkoilee aiheesta toiseen. Juuri kun Teräsmies on menossa kohtaamaan Batmanin, siirrytään välikohtaukseen, jossa Wonder Woman (roolissaan ilmeetön ja persoonaton Gal Gadot) tsekkailee Lex Luthorilta kaapatuista tiedostoista kuvamateriaalia muista tulevista Justice Leaguen jäsenistä, kuten Aquamanista ja The Flashista. Tähän tapaan elokuva rikkoo keskeisen jännitteen turhalla fanihömpällä, joka ei sitten linkity juuri mitenkään loppuelokuvaan. Miksi Aquaman ja kumppanit piti edes näyttää koko elokuvassa? Ja mitä Wonder Woman lopulta tekee koko tarinassa?

Tuntuu siltä, että tekijät eivät ollenkaan hallitse elokuvan tarinankerrontaa, ja lopputulos on pahimmillaan sekava. Laimeinta on kuitenkin, että Batmanin ja Supermanin mittelöstä (ainakin näennäisesti) kertovan elokuvan kliimaksina toimii tarinaan päälleliimattu kamppailu CG-mörkki Doomsdayta vastaan. Viimeistään tässä viimeisessä taistelukohtauksessa katoaa kaikki jännite, ja katsoja seuraa tylsää tehostespektaakkelia yhtä sivullisena kuin Batman, jolla ei tavallisena kuolevaisena ole paljon tekemistä jumalolentojen kataklysmisessä taistelussa.

On selvää, että DC Comics yrittää kiireen vilkkaa laajentaa supersankarileffojensa universumia Marvelin Cinematic Universe -jatkumon tasolle, mutta tämä strategia ei tuota tulosta. Marvelin The Avengers -jatkumoa pohjustettiin usean elokuvan ajan, ja jokainen elokuva osasi keskittyä ensisijaisesti omaan tarinaansa. Batman v Supermanin tapauksessa tuntuu, että sinänsä kiinnostava vastakkainasettelu kahden ikonisen hahmon välillä jää vain keinoksi polkaista Justice Leaguen kokoaminen käyntiin.