(Suomi, 2016)

Metsän tarinan sisarteos on näyttävä ja tunnelmallinen luontoelokuva, joka peittoaa television tyypilliset luontodokumentit mennen tullen.

Ensi-ilta 15.1.2016.

Marko Röhrin ja Kim Saarniluodon ohjaama, vuosia tekeillä ollut Järven tarina on dokumentti Suomen järvien ja niiden rantojen monipuolisesta ja ainutlaatuisesta luonnosta. Usean luontokuvaajan voimin toteutettu elokuva on erittäin kaunis, ja mikä tärkeintä, se löytää kauneutensa lähiluonnostamme, ja osoittaa, että Suomen luonto tarjoaa yhtä ihmeellisiä näkyjä kuin kaukaisinkin sademetsä. Visuaalisesti elokuvan vaikuttavinta antia ovat etenkin vedenalaiskuvaukset, mistä kunnia kuulunee vedenalaiskuvaaja Teemu Liakalle.

Röhrin ja kirjailija Antti Tuurin käsikirjoittama Järven tarina nousee monella tapaa television luontodokumenttien yläpuolelle. Ensimmäinen ja tärkein seikka on se, että elokuva antaa todella paljon aikaa ja tilaa luonnolle sellaisenaan. Toisin kuin BBC:n (sinänsä arvokkaat) tv-dokumentit, se ei täytä koko kestoaan puheella, tilannekuvauksella tai luontoa koskevalla tiedolla. Monet otokset saavat näyttäytyä katsojalle sellaisenaan, ilman turhaa informaatiovyöryä. Toisin sanoen elokuva luottaa siihen, että luonto on itsessään kyllin kiinnostava.

Lisäksi esiin nousee Järven tarinan tapa kertoa luonnosta. Elokuvan käsikirjoituksessa sekoitetaan suomalaista muinaisuskoa ja tutkimukseen pohjaavaa tietoa hämmästyttävän orgaanisesti. Samuli Edelmannin lukemassa tekstissä ei mitenkään jatkuvasti erotella näiden lähteiden perusteella, vaan käsikirjoitus luottaa katsojan omaan erottelukykyyn. Samalla se ei myöskään esitä maailmaa ristiriitaisena, vaan tieteellinen ja mytologinen maailmankuva näyttäytyvät vain erilaisina tapoina hahmottaa todellisuutta. Nämä tavat esitetään lisäksi yhteensopivina.

On myös merkittävää, ettei elokuvassa kuvatuista eläimistä tehdä tarinan henkilöhahmoja rakentamalla niille vahvaa narratiivia, kuten television monissa dokumenteissa on tehty iät ja ajat. Eläimet ovat vain yksilöitä, eikä niiden toiminnan ylle pakoteta kerronnan perinteiden mukaista tarinaa, jossa he kohtaisivat haasteita selviytyäkseen lopulta voittajina. Näin ollen myöskään petoeläimistä ei maalata tarinan ”pahiksia”, vaan luonto esitetään todenmukaisena, eli amoraalisena.

Järven tarina on luontodokumentti niille, joita eläimet ja luonto kiinnostavat sellaisenaan, ilman yleisöä aliarvioivaa kerrontaa ja jatkuvaa puhetulvaa. Se tarjoaa kauniita, yllättäviä ja jopa hellyttäviä välähdyksiä suomalaisesta luonnosta, joka on kaikkialla ympärillämme, mutta jota monet meistä eivät näe.