Star Wars: The Force Awakens

Star Wars The Force Awakens

(Yhdysvallat, 2015)

J. J. Abramsin ohjaama Tähtien Sodan seitsemäs episodi palauttaa elokuvasarjan ansaitsemalleen tasolle.

Ensi-ilta 16.12.2015.

(SPOILERIVAROITUS: Arvostelu sisältää hieman juonipaljastuksia elokuvasta. Jätä lukematta, jos elokuva on näkemättä ja haluat säilyttää kaikki yllätykset. Suurimpia juonenkäänteitä ei kuitenkaan paljasteta.)

Pitkään odotettu Star Wars -elokuvasarjan seitsemäs osa ei tuota pettymystä. The Force Awakens on pätevää avaruusseikkailua alusta loppuun, ja se huuhtelee onnistuneesti suusta George Lucasin 2000-luvun vaihteessa ohjaamien esiosien jättämän pettymyksen maun.

The Force Awakens avautuu tuttuun tapaan alkuteksteillä, jotka paljastavat heti syyn siihen, miksei Luke Skywalkeria (Mark Hamill) näy elokuvan julisteessa. Luke on nimittäin kadonnut, ja häntä yrittävät jäljittää niin Tasavallan tukema vastarintaliike kuin Imperiumin tilalle noussut ritarikunta First Order.

Elokuvan tapahtumat saavat lähtösysäyksen, kun kenraali Leian (Carrie Fisher) lähettämä pilotti Poe Dameron (Oscar Isaac) saa käsiinsä kartan Luke Skywalkerin olinpaikkaan. Poe jää kuitenkin ritarikunnan vangiksi ja salaperäinen kartta kulkeutuu sympaattisen BB-8 -droidin mukana romunkerääjälle nimeltä Rey (Daisy Ridley). Samaan aikaan First Orderin sotilaaksi kasvatettu Finn (John Boyega) päättää ottaa hatkat koko organisaatiosta ja pelastaa samalla vastarintapilotti Poen. Finnin ja Reyn tiet kohtaavat aavikkoplaneetta Jakkulla, josta koko seikkailuu alkaa.

The Force Awakens lainaa ulkoasunsa suoraan alkuperäiseltä trilogialta, ja koska elokuva luottaa vahvasti konkreettisiin lavasteisiin ja fyysisiin erikoistehosteisiin, se näyttää todellakin alkuperäisen Star Wars -trilogian jatkolta. Tottakai CG-tehosteita on runsaasti, mutta esiosia vaivannut epäaito steriilisyys loistaa poissaolollaan. The Force Awakensin maailma on valtaosin todentuntuinen ja erittäin ”tähtiensotamainen”.

Elokuva jäljittelee myös tarinallisesti alkuperäisiä elokuvia, ehkäpä liiankin tiukasti, mutta samalla tarina toimii ja pitää mielenkiinnon yllä koko 136-minuuttisen kestonsa ajan. Käsikirjoitusta on ollut työstämässä myös Imperiumin vastaiskun (1980) kirjoittanut Lawrence Kasdan, mikä valoi jo ennakkoon luottamusta Star Warsin uuteen tulemiseen. Lopputulos tuntuukin tarpeeksi tutulta kuuluakseen samaan jatkumoon alkuperäisen trilogian kanssa.

On kuitenkin erinomaista, että elokuva ei liiaksi luota Han Solon (Harrison Ford), Chewbaccan (Peter Mayhew) ja C-3PO:n (Anthony Daniels) kaltaisten klassikkohahmojen vetovoimaan, vaan se antaa paljon tilaa uuden sukupolven näyttelijöille ja hahmoille. The Force Awakens ei ratsasta pelkällä nostalgialla, vaan kyseessä on aidosti uusi luku Star Warsin historiassa.

Elokuvan parhaimpia puolia ovatkin juuri uudet näyttelijät hahmoineen. Finnin ja Poen hahmojen välillä on riemastuttavaa kemiaa, joka saadaan aikaan yllättävän vähillä yhteisillä kohtauksilla, ja Reytä esittävä, lähes tuntematon Daisy Ridley muodostaa yhdessä Boyegan kanssa elokuvan kantavan voiman. Lainkaan ei tosin tule väheksyä Adam Driverin pahishahmo Kylo Reniä. Driver on mitä erinomaisin näyttelijävalinta hahmolle, joka on vuoroin uhkaava, vuoroin kokematon ja haavoittuvainen.

Reyn hahmon myötä Star Wars saa myös voimakkaan naishahmon, joka vetää vertoja Leialle ja pyyhkii täysin lattiaa Natalie Portmanin tyhjänpäiväisellä Amidalalla. Rey on alusta alkaen tasavertainen toimija, joka enemmän kuin lunastaa paikkansa elokuvasarjan sankarien joukossa. Kykenevä, miehistä riippumaton naissankari onkin kaivattu lisä Star Warsin universumissa. Jollei tänä vuonna olisi jo nähty Mad Max: Fury Roadia (2015), saattaisi The Force Awakens olla vuoden feministisin valtavirtaelokuva.

Aivan täydelliseksi The Force Awakensia ei valitettavasti voi väittää. Andy Serkisin esittämä ylijohtaja Snoke on melkoinen pettymys, vaikka hahmosta ei vielä paljon nähdäkään. Lisäksi tarina juoksee välillä turhankin kiireesti kohtauksesta toiseen, eikä pieni hidastelu yhtään haittaisi. Juonessa on siihen aineksiakin.

Pienistä vioista valittaminen tuntuu kuitenkin typerältä, kun kyse on niin onnistuneesta elokuvasta kuin The Force Awakens. Leffa kykenee kertarysäyksellä tekemään kunniaa alkuperäiselle trilogialle, sekä nostamaan koko sarjan niistä pohjamudista, joihin kehnot esiosat onnistuivat sen upottamaan. Se on nopeatempoinen, viihdyttävä ja hauska seikkailutarina, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Tämän perusteella jäämme erittäin nälkäisinä odottamaan seuraavaa Star Wars -elokuvaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s