Tyttö ja rotta
Graffititaiteilija Metro ajautuu ongelmiin Berliinissä Tyttö ja pommi -romaanin jatko-osassa, joka ottaa etäisyyttä edeltäjästään.
Jari Järvelän Tyttö ja rotta lähtee liikkeelle muutama kuukausi Tyttö ja pommi -romaanin (Crime time, 2014) tapahtumien jälkeen. Suomesta paennut Metro on viettänyt aikaa Prypjatin autiokaupungissa ja hakeutunut toverinsa Koskelon kanssa lopulta uuteen seuraan ja Berliiniin.
Metro, Koskelo, Aljosha, Vorkuta ja eksentrinen johtaja Kielletty muodostavat graffiteja bommaavan ja iskuistaan videoita julkaisevan ryhmittymän Ice Rats, joka asustelee puoliksi puretun kerrostalon hengenvaarallisessa yläkerroksessa. Metro on jäljittänyt Berliinistä myös isänsä, joka hylkäsi perheen vuosia sitten.
Epäonnisen iskun jälkeen kaksi Metron ystävistä tapetaan ja nuori nainen on itsekin päästä hengestään kun kerrostalo viimein pistetään matalaksi. Samalla varastetaan itsensä Banksyn maalaama muraali. Metro päättää jäljittää muraalin ja kostaa kumppaneidensa kuolemat hinnalla millä hyvänsä.
Järvelän kerronta toimii jälleen erinomaisesti. Tyttö ja rotta ei tarjoa yhtä hengästyttävää avausta kuin edeltäjänsä, mutta sen tahti pysyy silti sopivan ripeänä, eikä suvantoja pääse syntymään.
Siinä missä Tyttö ja pommi oli kahdesta näkökulmasta kuvattu kissa ja hiiri -leikki, on jatko-osa fokalisoitu vain Metron kautta. Sen vuoksi romaanit eroavat toisistaan aikalailla, eikä samaa tunnelmaa synny. Tämä kuitenkin avaa myös uusia mahdollisuuksia, sillä lukija on Metron lailla yhtä tietämätön siitä, mitkä kunkin muun hahmon motiivit ovat.
Romaanin loppu povaa vahvasti jatkoa ja tekeillä onkin myös trilogian muodostava kolmas romaani. Tarina ei kuitenkaan pääty ärsyttävään cliffhangeriin ja siitä voi nauttia omana kokonaisuutenaan, mutta itsenäinen jatko-osa se ei ole. Romaani vaatii Tyttö ja pommi -teoksen selittämään niin tapahtumia kuin päähenkilönsä persoonallisuutta.
Tyttö ja rotta on joka tapauksessa hyvä jatko-osa, mutta vasta kolmas osa näyttää, millaiseksi sarjan kokonaisuus muodostuu ja kuinka toinen osa siihen asettuu. Toivottavasti Järvelä säilyttää kerronnan itsensiteetin ja tuo tarinaan yhä enemmän kansainvälistä laajuutta.