The Master

The Master(Yhdysvallat, 2012)

Paul Thomas Andersonin kuudes pitkä ohjaustyö on nimensä veroisesti mestarillinen teos.

Muun muassa Magnolialla (1999) ja There Will Be Bloodilla (2007) vakuuttanut ohjaaja-käsikirjoittaja Paul Thomas Anderson palasi vuonna 2012 kuudennella elokuvallaan, joka on vähintään yhtä voimakas kuin edellä mainitut arvostelumenestykset. The Master on elokuvallisesti kekseliäs, toteutukseltaan uskottamattoman hallittu ja tarinaltaankin omaperäinen elokuva, jossa ei ole mitään liikaa tai liian vähän.

Toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan sijoittuva elokuva kertoo Joaquin Phoenixin esittämästä Freddie Quellista, joka on sodasta palattuaan eksyksissä ja henkisesti riekaleina. Humalapäisellä pakomatkalla mies tunkeutuu yksityiselle laivalle, jossa on menossa mystisen The Cause -lahkon kokoontuminen. Siellä Quell kohtaa liikettä johtavan Lancaster Doddin (Philip Seymour Hoffman) ja miesten välille syntyy erikoinen ystävyys. Pian Quell on mukana pseudotieteellisen lahkon toiminnassa, mutta pian alkaa tuntua, että väkivaltainen ja arvaamaton mies on pelastuksen ulottumattomissa.

The Masterissa yhdistyy joukko valtavia teemoja: muun muassa uskonto, sota, seksuaalisuus ja ystävyys kietoutuvat yhteen erikoiseksi kokonaisuudeksi. Elokuvaan tarjoutuu monenlaisia näkökulmia, mikä vain rikastuttaa sen tulkinnallista potentiaalia.

The Masterin näkyvin voima on Joaquin Phoenixin uskomaton roolisuoritus. Omalaatuinen näyttelijä rakentaa roolihahmonsa vain muutamasta näkyvästä piirteestä jättäen paljon tilaa katsojan tulkinnalle. Käsikirjoituksen tukemana Freddie Quellista muodostuu uniikki henkilö, jonka menneisyys ja tekojen motiivit eivät koskaan saa täydellistä selitystä.

Philip Seymour Hoffmanin esittämä ”mestari” on elokuvan nimestä huolimatta vähemmän keskeinen hahmo, mutta Hoffman tekee hänkin loistavaa työtä hillittynä kulttijohtajana, jonka sisällä kiehuu jotakin selittämätöntä. Myös Lancaster Doddin vaimoa esittävä Amy Adams vakuuttaa roolissaan.

The Masterin soundtrackista vastaa muun muassa There Will Be Bloodin ja voimakkaan We Need To Talk About Kevinin (2010) säveltänyt, Radioheadista tuttu Jonny Greenwood. Anderson käyttää Greenwoodin vaihtelevaa sävellystä myös kerronnallisena elementtinä, joka nousee tavanomaista taustamusiikkia tärkeämmäksi. Komeaa instrumentaalimusiikkia voisi kuvitella kuuntelevansa sellaisenaan, ja on käsittämätöntä, ettei Greenwood saanut edes Oscar-ehdokkuutta.

Vaikka The Masterissa kuvattu kultti muistuttaa paljon Skientologiaa ja Lancaster Dodd perustuu selvästi L. Ron Hubbardiin, ei uususkonnon kritiikki muodostu elokuvan keskeisimmäksi osaksi. Se on pikemminkin vain yksi juonne tarinan monien piirteiden joukossa.

The Masterin elokuvallinen kerronta on tarkkaan hallittua ja paikoin minimalistista. Anderson pistää kaiken peliin yhtenä Hollywoodin ammattitaitoisimmista ohjaajista, joka ei turhaan kosiskele suurta yleisöä tai tukeudu valmiiksi pureskeltuihin kaavoihin. Auteur-ohjaajan omapäisyys ja omaperäisyys tekevät The Masterista ajattoman teoksen, joka ansaitsisi paikkansa elokuvahistoriassa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s