(Yhdysvallat, 2012)

Jos ekokatastrofit eivät ennestään saa pureskelemaan kynsiä, viimeistään Barry Levinsonin piinaavan todentuntuinenThe Bay saa todenteolla menettämään yöunet.

The Bay on taitava yhdistelmä kauhua, ekotrilleriä, tieteisfiktiota ja katastrofielokuvaa. Leffa on olevinaan koostettu valtiosalaisuuksia vuotavalta nettisivustolta, mutta ”löydetty materiaali” -kategoriassa The Bay on parhaita saavutuksia (teknisesti kiinnostavan Apollo 18 -elokuvan (2011) hengessä).

Rainmanista (1988) Oscarin pokannut Barry Levinson tekee uuden aluevaltauksen elokuvalla, jossa kauhu valtaa Claridgen kaupungin Marylandin Chesapeaken Bayn rannalla. Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä 4. heinäkuuta outo bakteeritartunta valtaa hetkessä markkinoille kokoontuneen juhlaväen. Muutamassa tunnissa on selvää, että mitä tahansa tartunta sitten onkin, se on hengenvaarallista.

Hektinen elokuva on koostettu siviilien käsikameroista, turvakameroista, Skype-keskusteluista ja arkistokuvasta. Kether Donohuen esittämä, katastrofista selvinnyt reportteri Donna Thompson toimii elokuvan kertojana, joka osaa laittaa henkilöt ja tapahtumat oikeaan kontekstiin. Elokuva ei tee realismin suhteen kompromisseja edes säikäytysten vuoksi ja monet kohtaukset luottavat vahvasti siihen, mitä jätetään näyttämättä.

Runsaasta näyttelijäkaartista ei nouse erityisiä helmiä, mutta se ei olekaan tässä tyylilajissa niin tärkeää. Tapahtumien runsaus ja alati tiivistyvä tunnelma pitävät katsojan kuristusotteessaan. Käsikirjoituksella debytoiva Michael Wallach on tehnyt taustatutkimuksensa ja lopputulos tuntuukin ahdistavan mahdolliselta.

Muutama hyppysäikäytys tuntuu turhalta ja vesittää tunnelmaa, joka muutoin on niin hienovaraisesti punottu aavistusten ja mielikuvituksen varaan. Ei sillä, etteikö The Bay näyttäisi dokumentaristisella otteella jokaisen syöpyneen raajan ja kuolleen ruumiin lähikuvassa. Maskeeraus ja propit ovat kuitenkin huippuluokkaa, ja yhdistettynä todentuntuiseen tarinaan tekee splätteriin tottuneenkin mieli sulkea silmät.