(Yhdysvallat, 2012)

Käsikirjoittaja-ohjaaja Rebecca Thomas debytoi rohkealla, kekseliäällä ja omaperäisellä draamalla, joka nostaa esiin ikiaikaisia kysymyksiä.

Vuoteen 1996 sijoittuva Eletrick Children kertoo Utahin suljetussa mormoniyhteisössä asuvasta Rachelista (Julia Garner), joka tulee uteliaisuuttaan kuulleeksi vanhalta C-kasetilta cover-version Blondien klassikosta Hanging on the Telephone. Maailmasta eristäytyneenä kasvanut Rachel päätyy osittain äitinsä kertomuksen inspiroimana kuvittelemaan olevansa nyt raskaana: Jumala on antanut hänelle lapsen hänen kuulemansa musiikin kautta.

Billy Zanen esittämä isä kuitenkin päättelee, että raskaus on Rachelin veljen Mr. Willin (Liam Aiken) aikaansaannosta, mikä johtaa molempien lasten karkaamiseen. Rachel päättää löytää kasetilla laulavan miehen, jonka hän uskoo olevansa lapsen isä.

Electrick Children tasapainoilee rajalla, jolta livetessään olisi helppo tehdä ääriuskonnolliset yhteisöt tuomitseva elokuva. Rebecca Thomas kuitenkin pitää elokuvansa kurissa, eikä maailmasta muodostu mustavalkoisa kuvaa hyvistä ateisteista ja pahoista uskovaisista.

Elokuvan voima on roolisuorituksissa ja omaperäisessä tarinassa. Nuori Julia Garner on yksinkertaisesti loistava naiivina, mutta omapäisenä Rachelina, ja myös elokuvaan myöhemmin putkahtava Rory Culkin tekee mainion roolin. On myös hieno nähdä Billy Zane oikeassa roolissa, jossa taidokas näyttelijä ei pelkisty vain ”Titanicin pahikseksi”.

Lisäksi Electrick Children on vielä hauska ja viihdyttäväkin, joten pakettia voi suositella ennakkoluulottomasti vaikka kenelle.