(Tanska, 2011)

Christoffer Boen käsikirjoittama ja ohjaama Beast on erikoinen psykologinen draama, jossa muutamat seikat jäävät kuitenkin askarruttamaan.

Beast on kuvaus miehestä nimeltä Bruno (Nicolas Bro), joka alkaa epäillä vaimoaan Maxinea (Marijana Jankovic) syrjähypyistä. Ovelalla ansalla Bruno varmistaakin, että Maxinella on suhde heidän yhteisen tuttavansa, kukkakauppias Valdemarin (Nikolaj Lie Kaas) kanssa – mutta tästä matka pimeyteen vasta alkaa.

Nicolas Bro vakuuttaa jälleen tämän trillerimäisen kolmiodraaman pääosassa, eikä mies todellakaan paukkuja säästele. Hän on vuoroin maaninen rakkaudenosoituksissaan, vuoroin hirviömäisen uhkaava. Brunon sisällä kytee myös jokin eläimellinen sairaus, joka kouristaa vatsaa ja saa miehen raivon valtaan.

Brunon ja Maxinen suhde on yksi elokuvan keskeisimpiä ja oudoimpia elementtejä. Jää jotenkin epämääräiseksi, kuinka ja miksi pariskunta on alunperin päätynyt yhteen. Heidän suhteensa keskiössä on kuitenkin perverssi halu satuttaa ja Brunon obsessio imeä rakkaansa verta. Hän haluaa omien sanojensa mukaan Maxinen sisälleen, omistaa hänet kokonaan.

Voimakkaat, surrealistista kauhua lähentelevät kohtaukset tekevät Beastista lajissaan ainutlaatuisen, ja paikoin tunnelma lähentelee jo Lars von Trierin Antichristin (2009) painostavuutta.

Monet elokuvan kohtaukset ja osatekijät jäävät kuitenkin auki, vaille vastauksia tai edes viitteitä vastausten olemassaoloon. Tämä on varmasti tarkoituksellista, mutta katsoja jää helposti kaipaamaan edes joitakin täkyjä kaikkien kummallisten metaforien merkityksestä. 82-minuuttinen elokuva on myös turhan lyhyt ja se olisi hyötynyt lisäajasta, jolla olisi voitu syventää hahmojen henkilökuvaa ja -historiaa.

Varmaa on kuitenkin, että kylmäksi Beast ei jätä.