Dead Rising 2: Case West

(Xbox 360, 2010)

Dead Rising 2: Case West on itsenäisenä pelinä toteutettu epilogi Dead Rising 2:lle. Peliä ei kuitenkaan voi suositella, ellei peruspelin tarina ole jo hallussa.

Toisin kuin DR2:n esiosaksi tarkoitettu Case Zero, ei Case West sovellu pelattavaksi irrallaan pääpelistä. Tarina jatkuu suoraan siitä pääpelin A-lopetuksesta, jossa päähenkilö Chuck jää jumiin zombeja kuhisevaa hissiin ja miehen kohtalo jää epäselväksi. Jatko-osa lähteekin siitä, että paikalle saapuu ensimmäisen Dead Risingin toimittajasankari Frank West, joka pelastaa Chuckin eläviltä kuolleilta.

Case Westissä Chuck ja Frank lyöttäytyvät yhteen ja murtautuvat tapahtumien taustalla häärivän Phenotrans-yhtiön tiloihin (ei kovin kaukana Fortune Citystä, jonne pääpelin tapahtumat sijoittuvat). Frank on myös saanut zombie-tartunnan ja joutuu piikittämään Zombrex-lääkettä samoin kuin Chuckin tytärkin (joka tässä kohtaa on jo pelastunut).

Yksinpelissä pelataan edelleen Chuckilla, mutta kaksinpeliin liittymällä pääsee astumaan myös Frankin saappaisiin. Myös Chuckilla on kuitenkin käytettävissään kamera, jonka toimintamekaniikka on jo DR1:stä tuttua. Hieman häiritsevästi Case Westissä joutuu taistelemaan paljon myös eläviä ihmisiä vastaan, mikä tarjoaa vaihtelua, mutta verottaa zombie-splätterin hupia.

Tarinan jatkon lisäksiCase Westiäon hankala perustella, sillä pelattavaa on lopulta aika vähän, ellei ryhdy ratkomaan pitkäpiimäisiä achievementtejä, kuten kaikkien PP-stickereiden kuvaamista ja turvakameroiden hajottamista. Muutama uusi combo-ase on jälleen tarjolla ja sivuhahmoja pelastettavana, mutta Case Westin pelaa läpi lähinnä taustakertomuksen takia. Eikä se sittenkään mitään suuria paljastuksia tarjoa.

Case Zero oli ymmärrettävä julkaisu itsenäisenä prologina ja eräänlaisena demona, mutta Case West olisi aivan hyvin voinut olla lisälevy. Se myös maksaa kaksi kertaa edeltäjäänsä enemmän (800 microsoft-pistettä), muttei tarjoa suhteessa enempää pelattavaa.

Niille, joita vaihtoehtoiset loput häiritsevät, tarjoaa Case West kuitenkin pähkinän purtavaksi. Pääpelin S-lopetusta pitää helposti ”todellisena” lopetuksena, sillä sen tapahtumat jatkuvat pidempään ja lopussa on todellisen spektaakkelin piirteitä. Koska Case West ei kuitenkaan sovi yksiin S-lopetuksen kanssa, joutuu deterministinen pelaaja pohdiskelemaan kumpi lopetuksista on ”todellisempi”. Tämä on tietysti absurdia, sillä voivathan kaikki lopetukset olla yhtä ”tosia”.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s