(USA, 2011)

Source Code on esikoiselokuvallaan Moon (2009) esiin nousseen Duncan Jonesin toinen täyspitkä elokuva. Ammattitaitoinen teknotrilleri pitää otteessaan, vaikkei mitään häikäisevän uutta tarjoakaan.

Moon oli viime vuosien parhaita scifi-elokuvia, jossa omaperäinen idea yhdistyi tyylikkääseen toteutukseen. Duncan Jones loisti debyytissään etenkin pohdiskelevalla tarinalla, eikä ihme, sillä miehellä on maisterintutkinto filosofiassa. Duncan Jones on myös David Bowien poika.

Source Code sen sijaan on trilleri, jolla tavoitellaan selvästi Moonia laajempia markkinoita, mutta mistään mainstream-hutusta ei silti ole kysymys. Jake Gyllenhaalin esittämä merijalkaväen sotilas havahtuu junasta, joka kahdeksan minuuttia myöhemmin tuhoutuu pommi-iskussa. Itseasiassa sotilas on vain simulaatiossa, jossa hänen tietoisuutensa on istutettu iskussa kuolleen opettajan ruumiiseen. Mies palautettaan toistuvasti simulaation alkuun ja hänellä on aina uudet kahdeksan minuuttia selvittää kuka junan tuhosi, miksi ja miten.

Source Code herättelee varovasti filosofisia kysymyksiä tietoisuudesta ja mahdollisten maailmojen metafysiikasta, mutta pysyttelee enimmäkseen turvallisilla jenkkitrillerin vesillä. Toteutus on kyllä ammattimaista, eikä Jonesin ohjaustyötä voi mistään moittia. Erikoistehosteita on vähän, mutta nekin toimivat. Jake Gyllenhaal onnistuu tavanomaista monipuolisempaan suorituksen, mutta kovin monen roolin miestä hänestä ei silti saa. Muut roolit ovat peruskamaa, eikä kukaan näyttelijä nouse muiden yläpuolelle.

Juonivetoisena elokuvana Source Code onnistuu hyvin, ja vaikka ovelimmat saattavat arvata elokuvan loppuratkaisun jo etukäteen, ei se juurikaan haittaa. Onnellinen loppu on vähän päälleliimatun oloinen, mutta synkempi versio kutistaisi lipunmyyntiä.

Source Code ei ole kaikkein monitahoisin trilleri, eikä omaperäisinkään, mutta se on kaikinpuolin viihdyttävä tekele, joka pitää kyllä valppaana alusta loppuun. Toivottavasti Duncan Jones kuitenkin tekee seuraavaksi jotain kunnianhimoisempaa.