(Trolljegeren, Norja 2010)

Norjalainen Troll Hunter oli vuoden 2011 positiivisimpia yllätyksiä ja yksi vuoden parhaista julkaisuista. Omaperäisessä ’mokumentissa’ elokuvaopiskelijat päätyvät seuraamaan aivan oikeaa peikonmetsästäjää – ja kohtaavat todellisuuden myyttisten peikkojen takana.

Käsikameralla kuvattuja kaahailuja on etenkin The Blair Witch Projectin (1999) jälkeen tehty turhankin kanssa, etenkin kauhun puolella. Cloverfield (2008) ja espanjalainen [Rec] (2007) olivat kokemuksina kenties onnistuneimmat, mutta tässä tyylilajissa riittää enemmän huttua kuin helmiä. Fantasiaa, rosoista realismia ja kauhuakin yhdistelevä Trolljegeren haastaa edeltäjänsä uhmakkaalla ja omaperäisellä tavallaan. Elokuvat ”dokumentaristit” ovat tosin tällä kertaa likimain ammattilaisia, mutta kuvamateriaali kerrotaan tietysti löydetyn vasta heidän kadottuaan mystisesti.

Dokkaristit Thomas, Kalle ja Johanna (Glenn Erland Tosterud, Tomas Alf Larsen, Johanna Mørck) lähtevät Oslosta kuvaamaan vaeltavan karhun metsästystä ja kaatoa. He päätyvät kuitenkin oudon salametsästäjän jäljille ja pian käy ilmi, ettei eriskummallinen Hans (Otto Jespersen) olekaan minkään tavallisen riistan perässä.

Troll Hunterissa ei tule yllätyksenä, että peikkoja onkin olemassa, mutta fiktion laajuus ja omistautuva yksityiskohtaisuus pääsevät yllättämään. Ohjaaja-käsikirjoitta André Øvredal ansaitsee kaiken kunnian tarinasta, joka ottaa konkkanokkaiset peikot niin vakavasti, ettei katsojakaan voi muuta kuin alkaa uskoa. Myös huumoria löytyy yllin kyllin.

Likimain 2,5 miljoonan euron budjetilla toteutettu elokuva on myös visuaalisesti erittäin hieno ja mörkkejäkin pääsee ihastelemaan tavallista käsikamerakaahailua enemmän ja tarkemmin. Peikot ovatkin hienosti suunniteltu: yhtäältä realistisia petoeläimiä, toisaalta väkäleukaisia ja satukirjamaisia.

Verrattuna vaikkapa suomalaiseen, samanhenkiseen Rare Exportsiin (2010) on Trolljegeren aivan uskomaton suoritus. Elokuvasta on IMDB:n mukaan valitettavasti tulossa Hollywood-versio, joka tuskin tulee tekemään oikeutta pohjoismaiselle tunnelmalle ja omaperäisyydelle. Onneksi uusintaversio ei alkuperäistä pilaa. Troll Hunteria pitää suositella kaikille!