JOULUKALENTERI 2/24

Rölli – hirmuisia kertomuksia
(1991)

Allu Tuppuraisen luoma ja esittämä Rölli-hahmo nähtiin viimeksi Röllin sydän (2007) —piirroselokuvassa, mutta Rölli esiintyi ensikertaa valkokankaalla jo 1991 ilmestyneessä Rölli – hirmuisia kertomuksia -elokuvassa. Tummansävyisessä ja vakavamielisessä elokuvassa roskanheittäjät ja pahuuden voimat uhkaavat Röllimetsän rauhaa, eikä Rölli itsekään tilannetta helpota. Tyylillisesti ainutlaatuiseen elokuvaan kätkeytyy kullanarvoinen moraali, joka antaa kyytiä Disney-lässytykselle.

Olli Soinion ohjaama Rölli – hirmuisia kertomuksia on nykykatsojan silmin poikkeuksellisen synkkä ja jopa pelottava. Se pyrkiikin selvästi olemaan kokoperheen elokuva, eikä kosiskele vain nuorinta yleisöä.

Elokuva alkaa kun Rölli kohtaa kuvankauniin Maahiskeijun, ja yhdessä he pakenevat Ison Röllin (Jussi Lampi) kynsistä. Heidän välilleen kehittyvä suhde on selvästi enemmän kuin ystävyyttä, mutta tätä ei sen kummemmin käsitellä. Maahiskeijun roolissa nähdään teatterissa ansioitunut Sari Mällinen, joka myöhemmin voitti parhaan naispääosan Jussi-palkinnon Jarmo Lampelan elokuvasta Eila (2003).

Varsinainen tarina käynnistyy, kun projekti-dosentti Seesteinen (Risto Kaskilahti) ja epäpätevä avustaja Lerkkanen (Harri Hyttinen) lähtevät kartoittamaan Röllimetsää aikomuksenaan hakata puut ja rakentaa valtava viihdekeskus. Kulisseissa operoi kuitenkin Pahan valtakunnan ylipappi (Rolf Labbart), jonka roskanheittäjät alkavat pian kylvää tavaroita ja turhakkeita metsän asukkaiden turmioksi.

Elokuvan ympäristönsuojelullinen agenda on nuorenkin katsojan ymmärrettävissä, mutta tarina käsittelee roskaamista ja muita paheita tavalla, joka ei tunnu moralisoivalta. Röllit ovat uhreja, jotka lankeavat hedonistiseen täydellisyydentavoitteluun. Hippimäinen Maahiskeiju näkee tämän lävitse, muttei osaa vaikuttaa maailmaan tai Röllien toimintaan.

TV-sarjan (1986-2001) tavoin elokuvassa on paljon Röllin esittämiä lauluja, joiden sävel ja sanat ovat Allu Tuppuraisen käsialaa. Osa kappaleista kuvaa ja kommentoi elokuvan tapahtumia, mutta muutamat laulut sopisivat myös itsenäisesti esitettäviksi. Erityisesti Mällisen laulama ”Maahiskeijun lähtölaulu” on melodisesti ja sanoituksellisesti komea.

Nyt mietin kuinka tehtävä mun ois
että täällä vielä elää vois
Mun jälkeen tänne saapuu muitakin
jotain kaunista heille jättäisin

Vielä toivon jatkuvan maailman luomisen
vielä toivon että ymmärtäisin
vielä toivon koittavan kauniimman huomisen
ehkä silloin tänne mä jäisin

”Maahiskeijun lähtölaulu”, san. Allu Tuppurainen

Nuorena elokuvan nähneille on varmasti jäänyt mieleen yksi asia ylitse muiden, nimittäin roskanheittäjien palvoma Suuri Roska, joka on Jabba the Hut -tyyppinen limanuljaska pimeässä luolassa. Suuri Roska on poikkeuksellisen vaikuttava ja ällöttävä, mistä lienee kiittäminen erikoistehosteista vastannutta Esa Parkattia. Mörisevä ja limaa sylkevä hirviö viimeistäänkin karkoittaa perheen pienimmät katsojat.

Rölli-elokuvan dialogi on kirjoitettu kokonaan kirjakielellä, mistä johtuen se kuulostaakin paljon luonnollisemmalta kuin puhekieltä tavoittelevat elokuvat. Myös elokuvan äänitys ja miksaus kuulostavat hyvältä, ja äänimaailma on kotikutoisen fantasiamainen. Musiikki voisi olla miksattu kuuluvammaksi, mutta ainakin laulujen sanat erottuvat hyvin.

Rölli – hirmuisia kertomuksia voi olla pelottava kokemus liian nuorille katsojille, mutta vanhemmille katsojille tarjoutuu poikkeuksellisen mielenkiintoinen, moniulotteinen ja hauskakin kertomus. Elokuvan kulutusyhteiskunnan kritiikki avautuu nuorillekin katsojille, eikä elokuvan sanoma jää täten vain lässytysasteelle. Viimeisessä laulussa tarjotaan toivon pilkahdus, sillä elämä jatkuu ja selviytyy kaikesta huolimatta. Hippi-ideologiaa parhaimmillaan.