Viikate – Marraskuun lauluja I, II & singlet
Kuva: AJ Savolainen (Spinefarm)

Kouvolalainen Viikate julkaisi vuonna 2007 kaksoisalbumit nimeltä Marraskuun lauluja I & II. Melankolinen yhtye ammensi laajaan kokonaisuuteen kaiken taitonsa, tuoden tuotantoonsa myös uusia elementtejä. Levykaksikkoa seurasi vuotta myöhemmin kokoelma Marraskuun singlet(2008), joka sisälsi myös tuotannon aikana kadonneet b-puolet. Onnistuiko yhtye tekemään definitiivisen syyslevyn, johon kuuntelijat palaisivat joka marraskuu?

Marraskuun lauluja I (2007)

Marraskuun lauluja jyrähtää käyntiin ”Yökunnaat”-kappaleella, joka kuuluu soundiltaan yhtyeen raskaimpiin. Tyyliltään se muistuttaa hiukan Unholat urut (2005) -albumin myöskin aloitusraitana olevaa nimikkobiisiä. Seuraavat ”Uurastaja” ja ”Padat” ovat niin Viikatetta kuin mikään voi olla. Jälkimmäisessä solisti-sanoittaja Kaarle Viikate latelee pelikorttivertauksia sellaista tahtia, että heikompia hirvittää.

”Patoja” seuraava ”Ei enkeleitä” on yksi Viikatteen synkimpiä sanoituksia, joka ammentaa karun kauneutensa vanhasta enkelitaulusta. ”Unen nukkuja” muistuttaa saatana-viittauksillaan, että kyse on kuitenkin metallista. Single-hitti ”Ah ahtaita aikoja” on itseasiassa mitä loistavin rock-veisu, mutta albumilla se ei nouse edukseen. ”Vyö” ja instrumentaali ”Leikatun konjakin salaisuus” ovat enemmän keskikastia. Viikate on tehnyt todella hyviä instrumentaaleja, minkä vuoksi on sääli, ettei albumille päätynyt ralli ole parhaasta päästä.

Tuo kaunis harmaa kansi taivaan avautuu
tuhka kuin salaa olkapäille laskeutuu
Tunnemmeko enää?
Tahdommeko enää?
Tuo kaunis harmaa kansi taivaan avautuu
tuhka kuin salaa olkapäille laskeutuu
Tunnemmeko tulen? Tunnemmeko enää?
Kuulemmeko sen kohinan?

”Susitaival”, san. Kaarle Viikate

Albumin lopettava ”Susitaival” on piste i:n päälle. ”Yökunnaat” kappaleella lähdetään hämärälle vaellukselle marraskuun pimeyteen ja tuo matka on sananmukaisesti ”Susitaival”. Marraskuun lauluja I ei ole mitään poikkeuksellista Viikatteen tuotantoon tutustuneille, mutta ajan myötä se on kasvanut kokonaisuuttaan suuremmaksi albumiksi.

Marraskuun lauluja II (2007)

Myöhemmin samana vuonna julkaistu Marraskuun lauluja II ei jatka kovin selkeästi siitä mihin edellinen albumi jäi. Toinen albumi onkin yllättävän kokeellinen – ainakin Viikatteelle. Albumin avaava särötön ja kuolemansynkeä ”Uvertyyri: Pelakuu” on tunnelmaltaan niin voimakas, että se olisi ansainnut toimia koko kaksoisalbumin aloituksena.

Seuraavat raidat ”Kerran” ja ”Valssi ikinä anteeksi” ovat sanoituksiltaan perinteistä Viikatetta, vaikka sävellyksissä onkin tavallista enemmän vaihtelua. ”Orret” palauttaa Viikatteen juurilleen, jossa kaikki kappaleet kertovat kuolemasta. Viides kappale ”Suruvaippa” erottuu joukosta ja oikeastaan koko yhtyeen tuotannosta. Akustissävyisessä balladissa Kaarlen jykevä lauluääni pääsee oikeuksiinsa ja sanoituskin liikkuu tavallista metaforisemmissa maisemissa.

Metsän haluan puilta unohtaa
Metsän haluan puilta unohtaa
Puut ja puiset luut
ja puut ja puiden yllä valvovan kuun
Metsän haluan noilta puilta unohtaa

”Suruvaippa”, san. Kaarle Viikate

Erikoista nimeä kantava ”Me olemme myöhäiset” on hidasta soutamista, jota jatkaa luontevasti ”Hallamaat”. Sitä seuraava Amorphis-coveri ”Ensimmäinen runo”, jonka sanat ovat siis Kalevalan alusta, on oikeastaan albumin heikko kohta. Viikate on aina ollut parhaimmillaan omien sävellystensä kanssa ja covereissa etenkin Kaarlen laulu rytmittyy aina kummallisesti.

Toisiksi viimeinen raita ”Syys” on jälleen instrumentaali ja tällä kertaa siitä paremmasta päästä. Ratsastustunnelmaisesta biisistä jatketaan sisarkappaleeseen ”Iäisyys”, joka on se arvattava lopetus Viikatteen suurimmalle levykokonaisuudelle: kuolema.

Marraskuun lauluja II on edeltäjäänsä epätasaisempi, mutta hyvällä tavalla yllätävämpi. Se on hitaampi, karumpi ja asteen verran vaikeamminlähestyttävä. Parhaiten albumikaksikko toimiikin yhteen soittoon kuunneltuna, eivätkä albumit kestoltaan siihen liian pitkiä. Levyjen yksinkertaiset ja koruttomat kannet sointuvat toisiinsa ja sisältöönsä aivan pirun hyvin.

Marraskuun singlet (2008)

Seuraavana vuonna julkaistu Marraskuun singlet ei ole mikä vain kokoelma, vaan se sisältää 7 singleä b-puolineen. Vitsi on kuitenkin siinä, ettei kolmea singleistä koskaan julkaistu, sillä ilmeisesti niiden master-nauhat katosivat kriittisellä hetkellä. Koska nauhat kuitenkin myöhemmin ilmestyivät, oli kokoelma ainoa järkevä julkaisuformaatti. CD:n lisäksi Marraskuun singlet julkaistiin myös 7”-vinyyliboksina.

Kokonaisuudesta ei voi Marraskuun singlejen kohdalla oikeastaan puhua, mutta ”Ah ahtaita aikoja” on kuitenkin passeli aloitus. Ensimmäisistä kolmesta b-puolesta muodostuu myös ns. ”Twist-trilogia”, josta viimeinen ”Korkeat kotkain tiet -twist” kuului kadonneisiin raitoihin. Ensimmäiset kaksi osaa ovat instrumentaaleja: ”Sarkajako-twist” on terävää rautalankakohkausta ja ”Liperi-twist” on Viikatteen toistaiseksi ainoa seikkailu thrash-metallin maisemiin. Näillä raidoilla kitaristi Arvo ja rumpali Simeoni pistävät todella parastaan. Kokeellista kaksikkoa seuraava ”Korkeat kotkain tiet -twist” onkin yllättävän perinteinen Viikate-biisi, jonka sanat ovat sitä tuttua laatua.

Kohtasin Kotkan tiellä ruusun
matkallani etelään
Kauniin vaan puolikuolleen ruusun
jospa sen saisin elämään
Sateita luokse saattelin,
kuohkean mullan kumosin se juurelle turhaan,
niin pois kuihtui, lakastui

”Korkeat kotkain tiet -twist”, san. Kaarle Viikate

Marraskuun lauluja -levyt muodostavat Viikatteen tuotannossa ainutlaatuisen kokonaisuuden, joka tuntui ilmestyessään vähän haparoivalta ja joka suuntaan sohivalta, mutta aika on juottanut metallilevyt kokonaisuudeksi, joka toimii kuin puimuri. Jälkikäteen kuunneltuna kokonaisuuden suurin ongelma on vain tasapaksun raskas soundi, joka antoikin periksi jo seuraavalla Kuu kaakon yllä -albumilla (2009), ja se tosiasia, ettei albumeita ole saatavana vinyylinä. Nyt tupla-älppäriä markkinoille ja b-puolet vielä kylkeen kolmannelle kiekolle! Lopputulosta tosiaan pitää luukuttaa joka marraskuu.