(Julkaistu Viikko-Eteenpäissä lokakuussa 2010.)

Kuva: Tuukka Hämäläinen

Progeklassikko Yesin solisti Jon Anderson esiintyi yllättäen soolokeikalla Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla 29.9.2010. Lähes 70-vuotias laulaja sairastui pari vuotta sitten vakavasti, eikä tämän jälkeen ole esiintynyt orkesterin kanssa. Niinpä Vanhan ylioppilastalon konsertista ei tiennyt mitä odottaa.

Kun Anderson esiintyy soolona, tämä todella tarkoittaa yksin. Lavan kattaukseen kuuluivat kaksi kitaraa, sähköpiano ja näiden ympärille sirotellut lukuisat kynttilät. Tunnelma oli harras kuin kirkossa, kun harmaantunut Anderon astui lavalle.

Ei alkunauhoja tai juhlallisuuksia. Heti alusta asti oli selvää, että vanha lauluntekijä halusi näyttäytyä mahdollisimman paljaana, piiloutumatta legendansa taakse. Avauskappaleet ”Yours is no Disgrace” ja ”Long Distance Runaround” määräsivät keikan tahdin ja tyylin.

Anderson aloitti kitaransoiton vasta 23-vuotiaana ja rämpytti tälläkin kertaa kappaleensa vapautuneen epäpuhtaasti. Laulajan äänikään ei aina yllä Yes-ajan korkeimpiin kiekaisuihin, mutta moiset seikat eivät häirinneet maanläheistä esitystä.

Kappaleista muodostui ajallisesti poukkoileva kokonaisuus, johon mahtuivat sellaiset Yes-klassikot kuin ”Owner of a Lonely Heart”, ”Starship Trooper”, ”Roundabout” ja yllättävä reggae-sovitettu ”Time and a Word”. Anderson mahdutti settiinsä myös paljon uusia ja julkaisemattomia kappaleita, joista mieleenpainuvin oli julistuksenomainen ”Music is the God of Love”. Myös useista kappaleista osia sisältänyt pianosikermä oli hieno lisä, jonka myötä yleisö sai nauttia edes pätkän mahtavaa ”Close to the Edge” -biisiä.

Harvalla muusikolla on riittävästi karmistaa ja persoonallisuutta esiintyä intiimistä muutaman sadan ihmisen edessä. Jon Anderson osoitti kuitenkin kuuluvansa niihin harvoihin ja Vanha Ylioppilastalo tarjosi komeat puitteet ainutlaatuiselle esitykselle.

Onneksi kansainvälisten hittiartistien ohessa Suomeen tuodaan myös vanhemman polven mestareita. Välijuonnossa Anderson mainitsi esittävänsä vuonna 2011 Olias of Sunhillow (1976) -albuminsa täyden orkesterin ja kuoron avustuksella. Kunpa vielä tuostakin esityksestä pääsisimme nauttimaan.