Paul Chadwick, Concrete-sarja

Concrete 1-7
(1986-2006)

Paul Chadwickin Concrete on tätä nykyä seitsemänä albumina julkaistu sarjakuva, jonka tarinat ulottuvat peräti kahdenkymmenen vuoden aikavälille. Conrete kertoo nimikkohenkilöstään Concretesta, joka on – ei enempää eikä vähempää – kuin orgaanisesta kivestä muodostunut Golem-tyyppinen jättiläinen. Todellisuudessa Conreten kivisen ulkokuoren alla on entinen kirjoittaja Ron Lithgow, joka joutui avaruusolioiden abduktoimaksi. Ron onnistui pakenemaan, mutta vasta kun hänen aivonsa oli jo siirretty kömpelöön ja arvoitukselliseen ruumiiseen. Näistä lähtökohdista avautuva tarina ei kuitenkaan ole varsinaisesti tieteisfiktiota, vaan Conrete-sarja yhdistelee yhteiskunnallista ja sosiaalista draamaa absurdia taustaa vasten.

Suomessa likimain tuntematon Conrete on nykyisissä julkaisuissaan koottu enemmän tai vähemmän kronologiseksi albumisarjaksi. Ensimmäiset kaksi albumia Depths ja Heights kokoavat varhaisia avainkertomuksia, kuten Ronin abduktiokokemuksen, kun taas loput albumit rakentuvat pidemmän nimikkokertomuksen varaan.

Concrete ei ole sarjansa ainoa keskushenkilö, vaan hänen avustajansa Larry Munro ja kaunis tiedenainen Maureen Vonnegut muodostavat lyömättömän yhdessä lyömättömän kolmikon. Vonnegut on monella tapaa tarinan sankaritar, johon Concrete rakastuu ensisilmäyksellä. Maureen ei ole sukua Kurt Vonnegutille ja joutuu sen kertomaankin lukuisia kertoja tarinan edetessä, mikä vain osoittaa kuinka suuren kumarruksen Chadwick on halunnut kirjailijalle suunnata.

Larry on impulsiivinen ja yliaktiivisen libidonsa orja, siinä missä Maureen on pidättyväinen ja sulkeutunut. Näiden kahden ääripään välillä kamppailee itse Concrete, joka haluaisi ilmaista tunteitaan, mutta avaruusolioilta saatu ruumis ei moiseen taivu: Concretella ei ole tunto- tai makuaistia, sukupuolielimiä, eikä ilmeitä ilmaisevia kasvolihaksia. Concreten leveä suu tosin vääntyy hymyyn kuvakulmasta riippuen.

Jotain hyvääkin kivisessä ruumiissa on: Concrete pystyy pidättämään henkeään yli tunnin, hänen silmänsä toimivat kuin teles- tai mikroskoopit, hänen suunsa sisällä on satoja asteita lämmintä ja hän pystyy sulattamaan ravinnokseen mitä tahansa, myös epäorgaanisia aineita. Kömpelöillä käsillään Concrete ei pysty enää harjoittamaan ihmiselämässään keskeistä kirjoittamista, mutta Larry toimii tässä suhteessa kivimiehen käsinä, ja Concrete julkaiseekin sarjakuvan edetessä lukuisia kirjoja.

Ensimmäiset albumit Depths ja Heights tarjoavat hyvän johdatuksen sarjaan. Ne esittelevät tiiviissä paketissa Concrete-sarjan keskeiset teemat: ruumiillisuuden, julkisuuden ja erilaisuuden. Ensimmäisissä seikkailuissaan Concrete tapaa Larryn ensi kertaa, pelastaa loukkuunjääneitä kaivosmiehiä, yrittää uida Atlantin yli ja valloittaa Mount Everestin. Koska Ron oli ihmisenä heiveröinen, päättää hän ottaa uudesta ruumiistaan kaiken ilon irti ja ryhtyä tutkimusmatkailijaksi.

Toisaalta keskeisessä osassa on myös Concreten julkisuus. Yhdysvaltain hallitus on nimittäin päättänyt salata tiedon avaruusolioista ja keksinyt osuvan peitetarinan: Concrete on virallisten tietojen mukaan epäonnistuneen kyborgi-ohjelman ainut eloonjäänyt. Eriskummallinen kivimies tulee pian tutuksi niin keskusteluohjelmista kuin oheistuotteistakin.

Alkupään sarjakuvissa Chadwickin piirrostyyli on kömpelömpää, mutta yksityiskohtiin on kiinnitetty paljon huomiota ja suuremmissa kuvissa riittää paljon tutkittavaa.

Kolmas albumi alkaa nimikkokertomuksella Fragile Creature, jossa Concrete palkataan Hollywood-studiolle tekemään kalliita erikoistehosteita pilkkahintaan. Sarjakuvassa työstetty elokuva on nimeltään ”Masters of the Omniverse”, joka on, paitsi nimensä, myös sisältönsä puolesta parodia vuoden 1987 He-Man-elokuvasta Masters of the Universe. Chadwick kertoo alkusanoissa työskennelleensä joissakin elokuvaproduktioissa, ja hän onkin liittänyt tarinaan paljon viittauksia todellisiin henkilöihin, elokuviin ja tapahtumiin. Fragile Creature on viihdyttävä kokonaisuus, joka ei kuitenkaan yllä myöhempien albumien tasolle.

Neljäs kertomus Killer Smile vie sarjan aivan uuteen, synkempään suuntaan. Chadwick muuttaa tyylilajinsa trilleriksi, kun Larry tarinan aluksi kidnapataan kahden sosiopaattisen pankkiryöstäjän kuskiksi. Concrete kamppailee FBI:n avustuksella pelastaakseen avustajansa ennen kuin on liian myöhäistä. Killer Smile on nopeatempoinen, psykologinen jännitysnäytelmä, jolla on kaikenlisäksi seurauksensa kokonaiskertomuksessa.

Seuraava albumi Think Like A Mountain vaihtaa jälleen genreä ja esiin pääsee Chadwickin jo aiemmin vihjailema ympäristöaktivismi. Tarina alkaa kun Concrete ylipuhutaan auttamaan ekoterroristeja yrityksessään pelastaa vanha aarniometsä, joka on tuomittu hakattavaksi. Concrete pääsee jälleen kokemaan uudenlaisen maailman, jossa yhtäläisen aggressiivisten osapuolten pattitilanne näyttäytyy surkuhupaisana ja ylitsepääsemättömänä. Think Like A Mountainin mieleenpainuvin kohtaus on Concreten öinen pako merenpohjaa pitkin, hänen kohdatessaan ns. ”aaveriutan”: ajelehtimaan lähteneen kalaverkon, joka on takertunut täyteen merenelävien mätäneviä ruumiita. Conreten oma järkälemäinen olemus vertautuu tähän välinpitämättömän ympäristötuhon symboliin.

Sarjan seitsemäs albumi on kenties kaikkein tarpeettomin, vaikka ymmärrettävästi tekijälle itselleen läheisin. 1990-luvun lopulla Concretesta oltiin tekemässä elokuvaa ja Chadwick kirjoittikin uudelleen sankarinsa syntytarinan Hollywood-elokuvaan asteen verran sopivammaksi. Tähtirooliin kaavailtu näyttelijä Bill Murray olisikin ollut mitä loistavin Concrete, mutta valitettavasti produktio keskeytettiin.

Chadwick käytti uutta käsikirjoitustaan hyväksi ja piirsi uudelleen syntytarinansa nimellä Strange Armor. Vaikka sarjakuvan piirrosjälki ja kerronta ovat tasaisempia kuin alkuperäisessä versiossa, ei Strange Armor lisää mitään olennaista Concreten taustoihin. Erityisesti selkeän antagonistin lisääminen tarinaan ja tappaminen lopussa tuntuvat tarpeettomilta ja sopimattomilta Concreten henkeen.

Sarjan päättävä The Human Dilemma on koko kertomuksen kulminaatio, mutta samalla se on yksittäisistä tarinoista kokonaisin ja moniulotteisin. Ilmestyessään vuonna 2005 tarina voitti Chadwickille ansaitun Eisner Award -palkinnon, joita kirjoittaja-piirtäjällä oli ennestään sarjan alkupuolelta 1980-luvulta.

The Human Dilemman kauneus on Concreten täyttymätön intohimo Maureenia kohtaan, joka viimein muuttuu molemminpuoliseksi rakkaudeksi. Chadwick toteuttaa uskomattoman hallitusti kohtaukset, joissa seksuaalinen ilmaisu kamppailee Concreten ruumiillista rajoittuneisuutta vastaan. Lopputulos on pidättyväisyydessään suorastaan eroottinen tarina, jonka teemoihin monet alhaisella itsetunnolla varustetut nuoret ja aikuiset pystyvät helposti samaistumaan. Koko romanssi peilautuu Larryn sitoutumisyritystä vasten, itseriittoisen naistenmiehen edetessä kohti avioliittoa.

Concreten seksuaalisuudella on kuitenkin ennalta-arvaamattomat seuraukset, eikä tarinan valtaosasta kannata paljastaa juuri mitään. The Human Dilemma on luettavissa internetissä, mutta se on huomattavasti toimivampi kaikkien aiempien albumeiden jälkeen luettuna, hieman samaan tapaan kuin Neil Gaimanin Sandman-sarjan (1989-1996) viimeiset osat.

Concrete-sarjan pitkien kertomusten ohessa julkaistut pienet tarinat ovat laadultaan vaihtelevia. Monet Concreten lyhyemmät seikkailut ovat miltein kokonaan sisäistä monologia, mikä voi Chadwickin hallitusta kirjoitustyylistä huolimatta osoittautua hieman puuduttavaksi luettavaksi.

Yksittäiset kertomukset nousevat kuitenkin muiden ylle. Concreten seuraama fiktiivinen TV-sarja ”A Sky of Heads” on mitä loistavin idea: kuolemanjälkeinen elämä, jossa ihmisten päät seilaavat tyhjiössä, ja ainoa ajankulu on jutella silloin tällöin kohdalle osuvien päiden kanssa. Niinpä kuolleet kertovat elämäntarinoitaan ja reflektoivat tekojensa järjellisyyttä. ”A Sky of Heads” -sarjaa esitellään useammassa Concrete-tarinassa, jotka ovatkin mitä parhaimpia. Tämä sarja olisi todellisuudessakin toteuttamisen arvoinen.

Omassa surrealistisessa käsittämättömyydessään myös kertomus ”I Strive for Realism” (Strange Armor -albumissa) on aivan loistava. Tarinassa Concrete kohtaa universuminsa luojan, kenetpäs muun kuin Paul Chadwickin, joka pääsee leikkimään jumalaa sarjakuvan sivuilla. Itsereflektiivinen tarina käsittelee fiktion luonnetta ja determinismiä. Lopulta Concretekin olisi valmis hyväksymään determinoidun maailman, jos hän vain saa mitä haluaa. Chadwick on lempeä luojahahmo, joka sallii lempilapsensa saada edes hetkellisesti täyttymyksensä.

Concreten voima on monipuolisessa pohdiskelussa, josta supersankareiden yksisuuntainen ongelmanratkaisu on kaukana. Monet sarjakuvan sivutarinat jäävät kesken, kuten itseasiassa The Human Dilemmakin omalla tavallaan, mikä luo tarinalle todentuntuisen tunnelman. Eikä edes ympäristönsuojelua esitetä suorasukaisen moralismin näkökulmasta.

Concrete ei ole kuitenkaan kadonnut minnekään, vaan tuoreimmat lyhyet tarinat on julkaistu Dark Horse Presents -sarjakuvakokoelmissa vuonna 2011.

Absurdista alkuasetelmasta huolimatta Concrete on yksi kaikkien aikojen älykkäimpiä ja realistisimpia sarjakuvia. Se käsittelee moniulotteisesti vaikeita aiheita, unohtamatta viihdyttää lukijaansa sympaattisella huumorilla. Jos joku sarjakuva ansaitsee tulla käännetyksi mahdollisimman monelle kielelle, se on tässä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s