Incubus – If Not Now, When?
(2011)

Yhdysvaltalainen Incubus on ehtinyt kuulostaa niin popilta kuin nu-metallilta. Yhtyeen seitsemäs albumi If Not Now, When? yhdistelee jälleen jotakin uutta ja jotakin tuttua. Suorasukaiset särökitarat on vaihdettu pehmeämpään ja eteerisempään äänimaailmaan, mutta lopputuloksen voi yhä tunnistaa samaksi yhtyeeksi.

If Not Now, When? on Incubuksen ensimmäinen albumi pienen tauon ja Monuments and Melodies -tuplakokoelman (2009) jälkeen. Edellinen Light Grenades (2006) oli hittialbumi ainakin Yhdysvalloissa, mutta siitä on ehtinyt kulua jo viisi vuotta. Ilmeisesti Incubus on tiedostanut tarpeen muutokselle, sillä jotakin erilaista uudessa albumissa on ensisekunneista lähtien.

Albumin avaava nimikkobiisi ”If Not Now, When?” on rauhallinen, jopa 80-lukua kanavoiva kappale, joka toimii manifestina albumin koko sisällölle. Sitä seurrava ”Promises, Promises” on kevyehkö pop-kappale, joka muistuttaa Starsailorin kaltaista brittipoppia. Kappaleen sanoitus on kuitenkin albumin kekseliäimmästä päästä. Siinä on selkeää tietoisen itsepetoksen henkeä.

I’ve never done this before, promises, promises
But I’m enjoying the illusion and the things my body says
Now you see me, now you don’t, oh how well you disappear
What are you running from and may I interfere?

”Promises, Promises”, san. Brandon Boyd

”Friends and Lovers” on vähäeleinen rakkauslaulu, ja sitä seuraavat ”Thieves” ja ”Isadore” ovat albumin keskikastilaiset. ”The Originalin” lopussa kuullaan asteen aggressiivisempaa Muse-henkistä kitarasurinaa. ”Defiance” taas on akustissävyinen balladi, joka toimii sopii lyhyeksi välipalaksi ennen ”In the Company of Wolvesia”, joka puolestaan alkaa keskinkertaisena rock-biisinä, mutta löytää puolivälissä uuden sävyn ja loppurevittelyt nousevatkin albumin huippukohdaksi.

”Switchbladea” seuraava singlebiisi ”Adolescents” on kaikkein lähimpänä Incubuksen aiempaa tuotantoa ja jääkin siksi auttamatta albumin heikoimmaksi raidaksi, vaikka ylenkatsottua nuorisoa puolustavalla sanoituksella onkin asiallinen viesti. Lopetuskappale ”Tomorrow’s Food” on osuva ja ajankohtainen lopputeesi, jonka loppuhymistelyt keinuttavat albumin ansaittuun lepoon.

There’s no such thing as the good ol’ days
The older we all get, the better we all were
There’s no such as the end of the world
But just in case, you’d best batten down and button up
Cause it’s true, me and you
We are all tomorrow’s food today

”Tomorrow’s Food”, san. Brandon Boyd

Solisti Brandon Boydin ylilausunnassa on yhä jotakin häiritsevää, mutta miehen laulutapa on yksi Incubuksen tunnusomaisimpia piirteitä. Kitaristi Michael Einziger jää uudella albumilla pahasti alakynteen, mutta kokonaisuuden kannalta se lienee silti parempi.

Askeettinen kansitaide on samankaltainen kuin Incubuksen ensimmäisessä hittialbumissa Morning View (2001), poiketen sitä seuranneista täydemmistä kansista. If Not Now, When? jää kuitenkin Morning Viewta tasapaksummaksi kokonaisuudeksi, eikä ”Warningin” nostattavasta tunnelmasta tai ”Are You In?” -tyyppisestä humorismista ole tietoakaan. Se on keskinkertainen levy ”loppumusiikkirokkia”, joka saattaa erilaisuudellaan tavoittaa yhtyeelle uuttakin yleisöä.