Red State

Red State
(Yhdysvallat, 2011)

Kevin Smith vaihtaa tyylilajia tuoreella elokuvallaan Red State. Clerks-kulttielokuvasta ja heikommista komedioista tunnettu Smith tekee rohkean loikkauksen kauhua, eksploitaatiota ja toimintaa yhdistelevällä teoksella. Karu ja kekseliäs elokuva käsittelee vakavia aiheita yönmustalla huumorilla. Elokuva nappasi Sitgesin elokuvafestivaaleilla parhaan elokuvan ja näyttelijän palkinnot.

Red State on alkumetreiltä asti hankala asettaa minkään genren piiriin. Pikkukaupungin lukiolaiset Travis, Randy ja Billy-Ray (Michael Angarano, Ronnie Connell, Nicholas Braun) aikovat päästä poikuudestaan ja ottavat internetin seksisivuston kautta yhteyttä lähimailla asuvaan vanhempaan naiseen. Alkuasetelma on kuin 80-luvun Porky’s-tissikomedioista, mutta kauan se ei jatku. Naisen jättämä ilmoitus paljastuukin sekopäisen kirkkokunnan ansaksi, johon pojat lankeavat.

Elokuvan keskiössä on homoseksuaaleja ja likimain kaikkea muutakin vastustava Five Points Trinity Church ja sitä johtava pastori Cooper (Michael Parks). Kevin Smith jakelee ankaraa kritiikkiä fundamentalistista kristinuskoa kohtaan, mikä ylittää Dogman (1999) niin sanotun jumalanpilkan.

ATF-agent: How much do you think a cross like that costs?
Joseph Keenan: Do you mean in dollars or common sense?

Tilanne Trinity Churchilla kilpistyy poikia etsivän poliisin ampumiseen ja ATF:n kenttäryhmän kutsumiseen paikalla. Ikääntynyt John Goodman osoittaa ATF-agentti Joseph Keenanin roolissa olevansa hyvässä ohjauksessa mitä loistavin näyttelijä. Häneltä tulevatkin elokuvan parhaat one-linerit ja reaktiot absurdeihin tapahtumiin.

Red Staten tähtenä loistaa kuitenkin uskomaton Michael Parks. Muun muassa Twin Peaksista ja monista Quentin Tarantinon projekteista muistettu Parks on vanhetessaan muuttunut yhä uhkaavammaksi, ja pastori Cooperina hän on hillityn sosiopaattinen kulttijohtaja, joka laulaa ylistyslauluja ja pitää intohimoisia saarnoja. Parks palkittiin parhaana näyttelijänä Sitgesin elokuvafestivaaleilla 2011.

Red State haastaa miellyttävästi Hollywoodin formaattia, sillä elokuvalla ei ole mitenkään ilmeistä protagonistia, jonka asemaan katsoja asettuisi. Elokuva onkin yksityisesti rahoitettu ohjaajan itsensä toimiessa tekeleen jakelijana. Miramax ja Weinsteinin veljekset ilmeisesti kieltäytyivät rahoittamasta produktiosta, eikä elokuvan alussa nähdä minkään tuotantoyhtiön logoja.

Poissa on myös Smithin komedioille tyypillinen vessahuumori, ja ehkä juuri siksi Red State onkin terävin Smithin elokuva sitten Clerksin. Tämän perusteella miehen ei pitäisikään enää palata helppoihin komedioihin, etenkin kun Zack and Miri Make a Porno (2008) oli korkeintaan menettelevä ja Clerks 2 (2006) puolestaan suoranainen loukkaus kulttielokuvan faneille.

Red State on väkivaltainen, satiirinen ja jopa yllättävä. Itseasiassa elokuvan arvosteluissa saatetaan helposti pilata muutamat elokuvan parhaista käänteistä, joten siitä kannattaa lukea mahdollisimman vähän etukäteen. On Red Statella ongelmansa, mutta ne on ainakin yhdellä katsomille helposti sivuutettu, sillä tarina on mukaansatempaava ja viihdyttävä. Jälkeenpäin on kiinnostava lukea Smithin suunnitelema alkuperäinen loppukohtaus.

Kaikkein pelottavinta on, että pastori Cooperin saarnaamat argumentit on kuultu fundamentalistien suusta todellisuudessakin. Smith käyttää elokuvaa aikamme henkisen ilmaston kuvastimena, eikä peilikuvassa ole mitään positiivista.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s