Kauko Röyhkä, Kreikkalainen salaatti

(Julkaistu Viikko-Eteenpäissä lokakuussa 2011.)

Kauko Röyhkän 14. kaunokirjallinen teos Kreikkalainen salaatti (Like, 2011) koostuu kolmesta kertomuksesta, joissa suomalaiset henkilöhahmot päätyvät kukin syystä tai toisesta Kreikan saaristoon. Lomittain kerrotut tarinat on nimettykin saarien mukaan: Amorgos, Lesbos ja Mykonos.

Amorgos seuraa huumeita diilaavaa perheenisää Jimiä, joka alkaa epäillä vaimoaan uskottomuudesta. Lesbos taas kertoo, kuinkapa muuten, lesbonaisesta nimeltä Annika, jonka suhde kariutuu kun tyttöystävä näyttäisikin vaihtavan sukupuolista suuntautumistaan. Mykonoksessa puolestaan ikääntyvä playboy lähtee etsimään itseään, mutta löytääkin unelmiensa tyttösen. Tarinat eivät kuitenkaan missään vaiheessa kohtaa toisiaan.

Kreikkalainen salaatti kärsii monista ongelmista. Suurin osa kirjaa kuluu päähenkilöiden päämäärättömään pohdiskeluun, etenkin Jimin osalta. Kertojien äänet eivät poikkea toisistaan juuri lainkaan ja kuulostavat kaikki lopulta Röyhkältä itseltään. Lyhyestä pituudestaan huolimatta kirja onnistuu myös polkemaan paikoillaan ja tylsistyttämään lukijaansa.

Seksi ja seksuaalisuus ovat vielä suuremmassa roolissa kuin Röyhkän edellisissä kirjoissa. Etenkin Kreikkalaisen salaatin alkupuolella tuntuu, ettei henkilöitä motivoi mikään muu kuin seksi. Kaikki assosioituu seksiin ja seksikuvauksia on kyllästymiseen asti. Tämä ei haittaisi niin paljon, ellei kirjan näkökulma seksiin olisi kliseinen, muka-irstaileva ja pikkutuhma. Feministinen tulkinta kirjan sukupuolirooleista olisi varmasti melko karua luettavaa.

Kirjassa alkaa tapahtua vasta loppupuolella ja sittenkin Mykonos-osuuden playboy-tarina jätetään vaille kunnollista loppua, mikä muistuttaa Röyhkään tutustuneita Silvia-romaanin (1997) tympeästä loppuratkaisusta.

Röyhkä on kirjoittanut myös 2000-luvulla kelpoja romaaneja, kuten paraikaa elokuvatuotannossa oleva Miss Farkku-Suomi (2003), sekä tajunnanvirtainen Avec (2006). Kreikkalainen salaatti sen sijaan on epämääräinen, laimea ja hutaistun oloinen. Röyhkän tyylistä pitävät saavat siitä varmasti jonkinlaista lukunautintoa, mutta höttöviihdettä kummemaksi siitä ei ole.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s