Ogham Waite – Live at the Gilman House

Ogham Waite on fiktiivinen laulaja ja Live at the Gilman House on hänen fiktiivinen live-albuminsa vuodelta 1931. Kummallinen tekele sijoittuu H. P. Lovecraftin novellien maailmaan ja Gilman House Hotelkin sijaitsee Innsmouthin fiktiivisessä kaupungissa. Itse musiikki on pianovetoista baarijazzia, jossa klassikkokappaleet on räätälöity Lovecraftin maisemiin. Tekeleen takana on tietysti yhdysvaltalainen H. P. Lovecraft Historical Society (HPLHS) ja yhtyeen koko nimi on Ogham Waite and the Amphibian Jazz Band.

Kun premissi on näin kaukana todellisuudesta, on selvää, että levyllä tavoitellaan vain marginaalista yleisöä. Myös The Call of Ctulhu (2005) ja The Whisperer in Darkness (2011) -elokuvista tunnettu HPLHS on erikoistunut H. P. Lovecraftin Cthulhu-mytologiaan perustuvaan fanituotantoon, joka on kuitenkin ollut alusta lähtien poikkeuksellisen tasokasta. Suomessakin Night Visions -festarilla esitettyjen elokuvien lisäksi HPLHS on tehnyt kaksi joululaululevyä, tietysti Lovecraftin hengessä, sekä neljä kuunnelmaversiota 1900-luvun alkupuolen pettämättömään tyyliin.

Tässäkin suhteessa Live at the Gilman House on kummallinen levy, sillä se on ensimmäinen HPLHS-kollektiivin tekemä ”fiktiivinen levy”. Joululaulut olivat selkeästi oikeiden henkilöiden tekemiä, eikä niitä yritetty sen kummemmin todellisuuteen linkittää. Löytyy Gilman Houseltakin tosin oikeat soittajakrediitit. Nimiroolissa laulaa näyttelijä Michael Dallager, joka on työstänyt parodiasanoitukset yhdessä The Call of Cthulhun ohjanneen Andrew Lemanin kanssa.

Levyn sisältö tavoittaa uskottavasti live-tunnelman, aplodeineen ja välijuontoineen. Live at the Gilman House on musiikillisesti oikein pätevää hämyistä jazzia ja solisti kuulostaa hieman nuorelta Tom Waitsilta. Uudelleensanoitettuina kuullaan sellaisia klassikoita kuin ”My Funny Valentine”, ”Somewhere Over the Rainbow” ja ”Ev’ry Time We Say Goodbye”. Otsikot ovat samanhenkisiä kuin joululevyillä, eli ”My Slimy Cephalopod”, ”Somewhere Under the Ocean” ja ”When You’ve Got the True Marsh Eyes”. Kekseliäät tekstit kytkeytyvät vahvasti Cthulhu-mytologiaan.

Someday the stars will all align
And I will, in the oceans brine, endeavor,
Transform into a froggy fish,
Less human and more ichtyish
And live forever!

”Somewhere Under the Ocean”, san. Michael Dalager & Andrew Leman

Albumin ”äänitysajankohta” ei kuitenkaan ole mikä tahansa ilta, vaan välijuonnoissa konsertti linkitetään näppärästi Lovecraftin The Shadow Over Innsmouth (1931/1936) -novellin tapahtumiin, joista koko levyn konteksti onkin peräisin.

Vaikka sanoitukset ovat humoristisia, on levyllä myös aitoa tunnelmaa, kuten HPLHS:n kuunnelmillakin. Kuuntelukokemus onkin kiinni eniten kuulijan Lovecraft-uskollisuudesta ja kyvystä irrottautua todellisuudesta.

There’s a story old – saying god is kind –
Foolish mortals hold, so their faith is blind
In a useless crucified consumptive they’ve enshrined.

”Some Wonderland Overseas”, san. Michael Dalager & Andrew Leman

Kuunnelmalevyjen tapaan itse äänite ei ole ainoa, mitä paketista löytyy. Live at the Gilman Housen CD-version mukana tulee sanoitusvihkosen lisäksi ”aito” tulitikkuaski sekä servetti Gilman House Hotellista. Vielä komeampi on kuitenkin levyn LP-paketti, mutta krääsästä vähemmän kiinnostuneille on tarjolla myös edullinen download-versio.

Ainoat mahdolliset moitteet ovat levyn vain 33-minuuttinen pituus ja kappaleiden tasapäisyys, viimeistä ”You Notice My Head” -raitaa lukuunottamatta. Pari irrottelevampaa raitaa olisi mahtunut joukkoon, mutta ehkäpä tekijät pyrkivät säilyttämään hartaan tunnelman.

Live at the Gilman House on kuitenkin niin laadukasta työtä, ettei sitä pelkäksi fanituotteeksi voi leimata. HPLHS:n joululevyistä pitäville albumi on pakko-ostos, jota ei tule katumaan, mutta myös Lovecraftia vain lukeneiden tai The Call of Cthulhu -roolipeliä pelanneiden kannattaa uskaltautua levyä kuuntelemaan.

[Lisätietoja H. P. Lovecraft Historical Societyn nettisivulta www.cthulhulives.org. Suomessa levyä myy ainakin Fantasiapelit.]