(Julkaisematon lehtiarvio.)

Kuva: © Antti Ahonen, Kansallisteatteri
Kansallisteatteri, ensi-ilta
Ohjaus: Kristian Smeds

Kristian Smedsin ohjaama Mr Vertigo kertoo unenomaisen tarinan kasvamisesta ja luopumisesta. Näytelmä perustuu Paul Austerin samannimiseen romaaniin vuodelta 1994.

Mr Vertigo sijoittu 1900-luvun alkupuolelle Yhdysvaltoihin ja kertoo nuoresta orpopojasta (Tero Jartti), jonka omituinen Mestari Yehudi (Jukka-Pekka Palo) ottaa koulutettavakseen. Mestari lupaa kouluttaa tämän lentämään, mikä lopulta tapahtuukin, ja pojasta tulee Ihmepoika Walt, kansakunnan rakastama lavatähti. Koulutus on kuitenkin rankka ja ongelmilta ei vältytä.

Toisin kuin Smedsin aiemmat suuret tuotannot Kansallisteatterille, Mr Vertigo ei ole kovin aggressiivinen. Siinä missä Tuntematon sotilas ja Mental Finland kuvasivat väkivaltaa ja ulkopuolisuutta, Mr Vertigo keskittyy unelmien tavoitteluun ja tunnelmointiin.

Näytelmä on Smedsin tapaan kyhätty kokoon alkuperäisteoksen katkelmista, mutta loppua kohden ote höllentyy entisestään. Smedsin valinta on seurata Mestari Yehudin ja rouva Witherspoonin (Kristiina Halttu) täyttymätöntä romanssia, joka on Austerin kirjassa vain sivujuonne. Näytelmä myös loppuu alkuperäisteostaan aiemmin ja kirjaan tutustumattomille jopa näytelmän nimi jää täysin mysteeriksi.

Jazz-muusikot Verneri Pohjola, Aki Rissanen ja Joonas Riippa vastaavat näytelmän haahuilevasta musiikista, joka vahvistaa unenomaista ja surrealistista tunnelmaa Twin Peaks -tv-sarjan hengessä.

Merkittävintä Mr Vertigossa on kuitenkin yleisön asettaminen erilliseen katsomoon pyörivän näyttämön keskelle. Näytelmän tapahtumat rakentuvat kaikkialla katsojien ympärillä, katsomon pyöriessä kuin karuselli. Rikkomalla rajat yleisön ja näytöksen välillä Mr Vertigo onnistuu kertomaan poikkeuksellisen mukaansatempaavan ja liikuttavan kasvukertomuksen.