13 Assassins
(Jûsan-nin no shikaku, Japani/Iso-Britannia 2010)

Muun muassa Audition (1999) ja Ichi the Killer (2001) -elokuvillaan hätkähdyttänyt Takashi Miike on palannut japanilaisen elokuvan arkkityyppeihin ja ohjannut puhdasverisen samuraileffan. Sanaa verinen sopii painottaa, että 13 Assassins on Miiken tyyliin hurmetta täynnä, vaikka pahimmalta gore tällä kertaa vältytäänkin.

13 Assassins perustuu Eiichi Kudon alkuperäiselokuvaan vuodelta 1963. Elokuvan tarina on hyvin yksinkertainen: valtaan on nousemassa edellisen shogunin ottopoika Naritsugu (Gorô Inahaki), joka on sadistinen, megalomaaninen ja kaiken kaikkiaan hallitsijaksi sopimaton. Tämän toteaa myös Shogunin virkamies, joka langettaa ikääntyneen samurain Shinzaemonin (Kôji Yakuso) tehtäväksi Naritsugun salamurhan. Shinzaemon ryhtyy kokoamaan iskuryhmäänsä ja tekemään suunnitelmia.

Sen kummempaa juonittelua 13 Assassins ei kaipaakaan ja elokuvan loppupuolisko vietetään toiminnallisissa merkeissä. Tunnelma on verevä, vaikka suurin osa kolmentoista pääjoukosta jääkin pahvikuvamaisiksi hahmoiksi. Taistelut on hyvin ohjattuja ja kekseliäitä. On myös hauska nähdä taistelukohtauksia ilman jatkuvia hidastuksia, joista viimeistään Zack Snyder on imenyt viimeisetkin mehut.

13 Assassinsissa osataan hienosti keskittyä vain ja ainoastaan päätarinaan, eikä esimerkiksi Hollywood-tyylisille romanttisille sivutarinoille ole sijaa. Yakuso ja J-rokkarina tunnettuna Inahaki tekevät passelit roolisuoritukset, ja elokuva osaa olla juuri sopivan viihteellinen muuttumatta banaaliksi.

Kuitenkin 13 Assassins jää kaipaamaan edes yhtä kunnollista naishahmoa, vaiheikkaampaa juonenkehittelyä, jotta henkilöhahmoihin ehtisi paremmin tutustua ja samaistua, sekä selkeämpää moraalista kannanottoa väkivaltaan. Irtohuomiona myös CGI-animoidut härät näyttivät tökeröiltä, eivätkä edes palvelleet mitään strategista arvoa taistelussa. Pienin korjauksin 13 Assassins olisi ollut timanttinen, mutta nyt se jää lähinnä viihdepläjäyksen tasolle.