Our Day Will Come
(Notre Jour Viendra, Ranska 2010)

Ranskalaista elokuvaa ylistetään usein jo kansallisuuden perusteella, mutta ainakin Romain Gavrasin Our Day Will Come ansaitsee kaikki saamansa kehut. Viistossa kasvukertomuksessa punatukkainen ja siksi kiusattu Rémy (Olivier Barthelemy) lähtee kotona sattuneen yhteenoton jälkeen etsimään paikkaansa maailmassa. Matkaoppaakseen hän saa Vincent Casselin esittämän psykiatri Patrickin, joka paljastuu olevan kaikkea muuta kuin tasapainoinen tai ennalta-arvattava.

Punapäisen kaksikon utooppinen määränpää on Irlanti, jossa ”heidän kaltaisensa” saisivat elää rauhassa. Impulsiivinen Patrick kuitenkin yllyttää Rémyn epämääräiselle kostoretkelle näkymätöntä vihollista vastaan. Epäkonventionaalinen parivaljakko ei tunnu itsekään tietävän ketä vastaan he kapinoivan, mutta ainakin yhteiskunnan perinteiset konventiot ja moraalit saavat pian kyytiä.

Vaikka Barthelemyn näyttelee taitavasti, on Our Day Will Come läpeensä Vincent Casselin show. Muun muassa Gaspar Noén Irreversiblesta (2002) ja loistavista Jacques Mesrine -elokuvista muistettu Cassel kuuluu tämän hetken karismaattisimpiin näyttelijöihin ja Patrickin roolissa hän suorastaan hehkuu.

Elokuvan viestiä on hankala tulkita. Tuleeko syrjityn mukautua vertaispaineessa, vetäytyä kuoreensa esittämään jotakin roolia vai taistella hurjapäisesti yhteiskuntaa vastaan? Our Day Will Come ei tarjoa valmiita ratkaisuja, mutta se näyttää yhden varoittavan esimerkin, johon jatkuva ulkopuolisuus voi johtaa.

Toisaalta Rémyn hyväksyvä Patrick tuntuu erittäin vihamieliseltä homoseksuaaleja kohtaan. Onko kaikilla sittenkin omat ennakkoluulonsa?