Burke & Hare
(Iso-Britannia, 2010)

Blues Brothersin (1980) ohjaaja John Landis palaa valkokankaalle 13 vuoden tauon jälkeen mustalla komedialla Burke & Hare, joka on uusintaversio vuoden 1972 samannimisestä kauhuelokuvasta. Simon Pegg ja Andy Serkis esittävät 1800-luvun Skotlantiin sijoittuvassa elokuvassa kahta työtöntä vätystä, jotka kehittävät tuottoisan liikeidean myymällä ruumiita Edinburghin lääketieteelliseen yliopistoon. Sattumalta kuolleet loppuvat pian kesken ja kaksikko ryhtyy järjestelmälliseen murhaamiseen.

Burke & Hare on puhdasverinen komedia, jossa alhaisesta ikärajasta huolimatta nähdään myös riittävästi ruumiita ja verta, jotta idea pysyy uskottavana. Muun muassa The Cottage (2008) ja Sex & Drugs & Rock & Roll (2010) -elokuvissa vakuuttanut Klonkku-näyttelijä Serkis on jälleen oma persoonallinen itsensä, kun taas Pegg on enemmän kotonaan skottimurhaajan hillityssä roolissa, kuin suurissa Hollywood-tuotannoissa How to Loose Friends and Alienate People (2008) ja Paul (2011).

Pääosakaksikon lisäksi elokuvalla on huomattavia näyttelijöitä sivuosissa: Tom Wilkinson, Tim Curry, Ronnie Corbett, Isla Fisher, sekä loistavassa Spaced-sarjassa Peggin kera näytellyt Jessica Hynes (ent. Stevenson) ovat kaikki mainioita rooleissaan. Pienemmissä cameo-rooleissa piipahtavat sellaiset huomattavat näyttelijät kuin Christopher Lee, Paul Whitehouse, Stephen Merchant, Reece Shearsmith ja Bill Bailey, joka nähdään elokuvan kertojana toimivana pyövelinä. Elokuva on tupaten täynnä tuttuja brittinäyttelijöitä, jotka kaikki pistävät parastaan.

Burke & Hare rikkoo miellyttävästi historiallisen elokuvan kaavaa, sillä Bill Bailey juttelee joviaalisti kameralle ja viittaa tekstissä ”skotlantilaiseen valistukseen”, millä nimellä aikakautta tuskin kutsuttiin kuin vasta jälkeenpäin. Lisäksi tarina linkitetään humoristisesti niin valokuvauksen keksimiseen kuin Charles Darwiniin, mikä tuo oman mausteensa historiaa tunteville katsojille.

Kaikkein tarpeettominta Burke & Haressa on Peggin ja Fisherin hahmojen pakollinen romanttinen sivutarina, jota ilman elokuva olisi todennäköisesti parempi. Komedianäyttelijä Isla Fisher ei ole kovin kummoinen roolissaan, ja kaksikon ennalta-arvattava romanttinen täyttymys tulee niin kummallisessa kohtaa tarinaa, että se menettää kaiken uskottavuutensa.

Yllättävää kyllä Burke & Haren tarina on yllättävän monisyinen, eikä murhaajakaksikko ole suinkaan ainoa asia, jota elokuvassa seurataan. Se onkin mainiota, sillä turhan usein suuret komediatuotannot rajoittavat aihealueensa alimpiin yhteisiin nimittäjiin. Esimerkiksi Edinburghin lääketieteellisten koulujen kilpailu rahoituksesta ja juonittelu lainsäädännöstä ei ole niitä ensimmäisiä asioita, jotka tuotantoyhtiöille tulevat mieleen.

Burke & Hare on lopultakin itsevarma ja asiallinen komedia, joka voisi olla hauskempi, mutta erittäin viihdyttävä se on tällaisenaankin. Muutamat mainiot kohtaukset nousevat edukseen, kuten Hynesin ja Serkisin näyttelemä seksikohtaus, jonka aikana pariskunta suunnittelee hautaustoimiston suunnittelua. Burke & Haren perusteella brittikomedia ei ole menetetty laji.