Jakszyk, Fripp and Collins – A Scarcity of Miracles
DGM, 2011

King Crimson on ei ole julkaissut varsinaista albumia vuoden 2003 The Power to Believen jälkeen. Tekijöidensä sukunimillä julkaistu A Scarcity of Miracles on kuitenkin varustettu alaotsakkeella ”A King Crimson ProjeKct” ja sitä voi hyvällä syyllä pitää täysverisenä King Crimson -levynä.

Crimsonin jäsenillä on ollut monia ”projeKteja”, mutta siinä missä esimerkiksi Project Twon tupla-albumi Space Groove (1998) oli funkahtavaa intrumentaalikikkailua, on uusi albumi pehmeämpi, jazzahtavampi ja lyyrisempi. Teksteistä vastaa ilmeisesti lähinnä projektin solisti Jakko M. Jakszyk, joka tunnetaan lauluntekijänä, multi-instrumentalistina ja sessiomuusikkona.

Jakszykin lisäksi albumilla häärii tietysti kitaravirtuoosi Robert Fripp, jota ilman Crimson ei olisi Crimson. Kolmikon täydentää puhallinsoittaja Mel Collins, joka on työskennellyt muun muassa Eric Claptonin, The Rolling Stonesin ja Dire Straitsin kanssa. Porcupine Treen rumpali Gavin Harrison ja kaikkien progeyhtyeiden luottomies Tony Levin täydentävät muissa soittimissa.

Albumin mukana ei tule kappaleiden tekstejä, mutta Fripp on sentään kirjoittanut pienen taustatarinan cd-vihkoa varten. Hänen mukaansa A Scarcity of Miraclesista tuli King Crimson ProjeKct täysin sattumalta.

Levy alkaa nimikkokappaleellaan ja heti alkuun on selvää, ettei tämä ole sitä Crimsoa, joka raskailta The Power to Believe ja The ConstruKction of Light (2000) -albumeilta muistetaan. Poissa ovat säröt ja riitasoinnut, tilalla on jazz-henkinen leijailu, jossa Frippin äänimaisemat ovat suuressa osassa. Collinsin utuiset saksofonit luovat albumille melankolisen tunnelman, jota mollivoittoiset laulumelodiat ja synkeät tekstit vain vahvistavat.

Frippin maneeriset kitarat puuttuvat albumilta kokonaan ja hän tuntuu persoonalleen epätavallisesti pysyttelevät taka-alalla. Jakszykin ääni sopii yhtyeen äänimaailmaan ja hänet kuulisi mielellään tulkitsemassa myös vanhoja King Crimsonin kappaleita. Hänen ilmaisunsa on niin uskottavaa, ettei kuulija voi olla myötäelämättä tekstien kaipuuta ja ylitsevuotavaa masennusta.

I don’t sense the time’s passing
I don’t hear the leaves start to fall
Unaware of seasons changing
I’m still oblivious to it all

”Secrets”

Vahvan nimikkoraidan jälkeen ”The Price We Pay” on väliinputoaja, mutta kolmantena seuraava ”Secrets” on voimakastunnelmainen, etenkin rumpujen tullessa mukaan puolivälissä. Myös toisiaan myötäilevät kitara ja saksofoni toimivat hienosti.

”This House” ja ”The Other Man” liikkuvat keskenään samoissa ihmissuhdekriisin maisemissa, mutta albumin tekstit pysyvät abstraktilla tasolla ja viittaavatkin usein suoraan metaforiin. Lopetusraita ”The Light of Day” nimikkokappaleen vastapari, joka alkaa miellyttävän hajanaisesti, musiikin osatekijöiden järjestyessä sävellykseksi ikään kuin sattumalta. Tunnelma ja viittaukset korvien soimiseen tuovat välttämättä mieleen hiljenneen sotakentän, jolla toivoton uhri etsii itseään.

I woke up in to daylight
wishing I was far away from here
in a place where no one’d even notice
if I dissappear

But I still hear the distant ringing
that brings me back
this is the moment where the world begins to shape
the point where everything changes

”The Light of Day”

A Scarcity of Miracles ei ole aivan King Crimsonin parhaiden tuotosten tasolla, mutta se on hyvä albumi, joka esittelee hieman erilaisen Crimsonin uudelle vuosikymmenelle. Jos pitää yhtyeen seesteisemmästä materiaalista, pitää varmasti tästäkin. Jää nähtäväksi jatkavatko progejättiläiset tällä kokoonpanolla ja tullaanko enää näkeemän varsinaista King Crimsonin studioalbumia.