Tagged: rakkautta & anarkiaa
Luihin ja ytimiin
(De rouille et d’os, Ranska 2012)
Ylistetty Luihin ja ytimiin käsittelee suuria ja raskaita teemoja kahden loistavan näyttelijän voimin. Kun taustalla on vielä palkitun Profeetan (2009) ohjannut Jacques Audiard, mikä voisi mennä vikaan?
R&A ’12: Take Shelter
(Yhdysvallat, 2011)
Take Shelter on käsikirjoittaja-ohjaaja Jeff Nicholsille vasta toinen elokuva, mutta sitäkin voimakkaampi, omaperäisempi ja tiivistunnelmaisempi teos siitä muodostuu. Viime vuonna valmistunut elokuva on yksi vuoden vaikuttavimpia kokemuksia.
R&A ’12: Electrick Children
(Yhdysvallat, 2012)
Käsikirjoittaja-ohjaaja Rebecca Thomas debytoi rohkealla, kekseliäällä ja omaperäisellä draamalla, joka nostaa esiin ikiaikaisia kysymyksiä.
R&A ’12: Grabbers
(Irlanti / Iso-Britannia, 2011)
Aloitteleva ohjaaja Jon Wright viihdyttää perinnetietoisella kauhukomedialla Grabbers, joka ei ota itseään turhan vakavasti.
R&A ’12: Cut
(Japani, 2011)
Iranilaisen Amir Naderin ensimmäinen Japanissa tekemä elokuva vie katsojan hyvin metaforiseen tarinaan epäonnisesta elokuvaohjaajasta. Lopputulos on yksi viime vuosien mieleenpainuvimpia elokuvia – niin hyvässä kuin pahassa.
R&A ’12: Beast
(Tanska, 2011)
Christoffer Boen käsikirjoittama ja ohjaama Beast on erikoinen psykologinen draama, jossa muutamat seikat jäävät kuitenkin askarruttamaan.
R&A ’12: Take This Waltz
(USA, 2011)
Näyttelijä Sarah Polleyn esikoisohjaus vie keskelle kolmiodraamaa, jossa elämän mielekkyys ja kolmenkympin kriisi ottavat mittaa toisistaan.
R&A ’12: Killer Joe
(USA, 2011)
Manaaja -ohjaaja William Friedkinin tuorein ohjaustyö Killer Joe tarjoaa hienoa näyttelijätyötä, mutta lopputulos jakaa varmasti mielipiteitä. Lue loppuun
Hell
(Saksa / Sveitsi, 2011)
Saksalainen Hell on visuaalisesti vahva dystopia, joka kuitenkin kompuroi siinä missä muut ovat onnistuneet.
I’m a Cyborg, but That’s OK
I’m a Cyborg, but That’s OK
(Ssaibogeujiman Gwaenchanha, Etelä-Korea 2006)
Park Chan-wook lienee kiistatta tunnetuin etelä-korealainen ohjaaja, mutta I’m a Cyborg, but that’s OK (2006) on kenties hänen vähiten tunnettu elokuvansa. Park muistetaan parhaiten Joint Security Area (2000), Sympathy for Mr. Vengeance (2002) ja Oldboy (2003) -elokuvista, kuin myös yllättävän uskottavasta vampyyrielokuvasta Thirst (2009). Jopa Parkin lyhytelokuva Night Fishing (2011) on saanut paljon huomiota ja se esitettiin myös Suomessa Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla. Lue loppuun
