Tagged: 1980-luku
Jon Anderson – Three Ships
JOULUKALENTERI 22/24
Jon Anderson – Three Ships
(Elektra/Asylum, 1985)
Yes-yhtyeen pitkäaikainen nokkamies Jon Anderson on yleensä sooloalbumeillaan vähintäänkin sympaattinen, jos musiikkillinen anti onkin melko tavanomaista. Poikkeuksen tekee vuoden 1985 joululevy Three Ships, joka on aivan omaa luokkaansa. Three Ships on posketon yhdistelmä 1980-luvun pahimpia efektejä ja pateettista rakkausjulistusta. Levy on kokonaisuudessaan omistettu Beyond War -hippijärjestölle. Lue loppuun
Gremlins
JOULUKALENTERI 13/24
Gremlins
(USA 1984)
Joe Danten Riiviöt eli Gremlins (1984) on jo ikonisen aseman saavuttanut kauhukomedia, jossa joululahjaksi annetulla uudella lemmikillä onkin katastrofaaliset seuraukset. 1980-luvun mörkkileffojen parhaimmistoon kuuluva elokuva on edelleen pirullisen hauska, aavistuksen erilainen jouluelokuva. Lue loppuun
Silent Night, Deadly Night 2
JOULUKALENTERI 5/24
Silent Night, Deadly Night 2
(1987)
Silent Night, Deadly Night on Charles Sellierin slasher-elokuva vuodelta 1984. Jonkinlaisen kulttimaineen saavuttanut elokuva kertoo pojasta, jonka vanhemmat joutuvat joulupukiksi pukeutuneen murhaajan uhriksi, minkä seurauksena pojasta itsestään kasvaa sosiopaattinen sarjamurhaaja. Silent Night, Deadly Night Part 2 (1987) sen sijaan on aivan toisenlaisen maineen saavuttanut jatko-osa: luvattoman törkeä rahastusyritys, joka ei onnistu edes siinä. Lue loppuun
Paul Chadwick, Concrete-sarja
Concrete 1-7
(1986-2006)
Paul Chadwickin Concrete on tätä nykyä seitsemänä albumina julkaistu sarjakuva, jonka tarinat ulottuvat peräti kahdenkymmenen vuoden aikavälille. Conrete kertoo nimikkohenkilöstään Concretesta, joka on – ei enempää eikä vähempää – kuin orgaanisesta kivestä muodostunut Golem-tyyppinen jättiläinen. Todellisuudessa Conreten kivisen ulkokuoren alla on entinen kirjoittaja Ron Lithgow, joka joutui avaruusolioiden abduktoimaksi. Ron onnistui pakenemaan, mutta vasta kun hänen aivonsa oli jo siirretty kömpelöön ja arvoitukselliseen ruumiiseen. Näistä lähtökohdista avautuva tarina ei kuitenkaan ole varsinaisesti tieteisfiktiota, vaan Conrete-sarja yhdistelee yhteiskunnallista ja sosiaalista draamaa absurdia taustaa vasten. Lue loppuun
Pixies – Doolittle
Pixies – Doolittle
4AD, 1989
Pixiesin läpimurtolevystä Doolittle tuli viime vuonna kuluneeksi 20 vuotta, jota juhlistaen Pixies on parhaillaan yhdellä harvoista comeback-kiertueistaan. Ja mikäs on Bostonin new wave -punkkareiden soittaessa, kun kulttisuosio tuntuu vain alati kasvavan.
Doolittle ei ollut Pixiesin esikoisalbumi, sitä ennen oli itseasiassa julkaistu jo EP-mittainen Come on Pilgrim sekä varsinainen esikois-LP Surfer Rosa. Bostonissa 1986 aloittanut yhtye toimii toki sittemmin soolouralle heilahtaneen Black Francisin (tunnetaan myös nimellä Frank Black) johdolla, mutta toisin kuin solistin myöhemmissä yhtyeissä, Pixiesissä pääpaino tuntuu asettuvan yhtäläisesti muidenkin jäsenten, basisti Kim Dealin, kitaristi Joey Santiagon, sekä rumpali David Loveringin harteille. Lue loppuun
Marillion – Script for Jester’s Tear
Marillion, Script for a Jester’s Tear
EMI, 1983
Marillion, julkaistuaan 16 studioalbumia, 34 singleä, sekä lukemattoman joukon kokoelmia, live-albumeja ja faniklubin joululevyjä, on ehdottomasti vakiinnuttanut asemansa yhtenä Britannian, ellei peräti maailman suurimmista progeyhtyeistä. Yhtye aloitti 1980-luvun alussa alkuperäisen laulajansa Fishin liityttyä riveihin. Ensimmäistä singleä Markes Square Heroes seurasi pian esikoisalbumi, Script for a Jester’s Tear vuonna 1983. Albumin remasteroitu erikoisversio julkaistiin 1997.
Script for Jester’s Tear lähtee liikkeelle nimikkobiisillään kuin varoen. ”Here I am once more / in a playground of broken dreams,” aloittaa Fish, oikealta nimeltään Derek W. Dick, jonka ääni on tässä uransa vaiheessa korkea, eikä laulutaito mitään sen kaltaistakaan kuin 1990-luvun vaihteessa käynnistyneellä soolourallaan.
